Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 2. kesäkuuta 2025
Matti sujutti suksiaan myötämäessä heinätietä myöten alas niitylle... Hän läheni pielestä ... ei vielä tiennyt, oliko mitään käynyt, kun olivat raudat toisella puolen pieleksen... Vähän sykähteli Matin sydän, kun hän koetti lähetä pielestä niin hiljaa kuin suinkin; olisikohan käynyt jänis rautaan? mitäs vielä ... ei Matti sitä ollenkaan uskonut ... ei hän ollut siinä mielessä lähtenytkään, että saisi; muuten oli vain lähtenyt omiksi huvikseen hiihtelemään... Jo olivat suksen käret toisella puolen pielestä ja jo kurkotti Mattikin päänsä toiselle puolen pielestä... Eihän perh!... Niin, no tiesihän sen ... ei mitään ei näkynyt jänistä eikä jäniksen jälkeäkään! polkukin oli ihan ummessa ... tuuli oli yöllä nietostanut sinne irtainta lunta ja peittänyt jälen pitkän matkan päässä pieleksestä eikä ollut siellä moneen päivään jänistä käynytkään.
Petteri, joka istui jalat hajalla, käänsi kenkiensä käret yhteen ja koputteli niitä hiljaa vastatusten, tarkasti niiden muodostamaa kulmaa ja puhui muun puutteessa: "Herra Ratinen voi kääntää varpaansa niin yhteen, että jalkaterät muodostavat oikokulman..." Hän pysähtyi, yritti taivuttaa kulmaa suuremmaksi ja lisäsi: "Minäkin olen sitä harjoitellut, mutta en saa paljon yli suoran kulman."
Se oleskelee samoilla seuduilla ja löydän sen sieltä toistekin kunnes sitten en enää löydä. Lumen tultua hiihtelen yksin enkä mene toisten poikien kanssa mäkeen. Löydän jäniksen jälet, etsin niitä myöten sen makuuksen, joka on jäätynyt kovaksi, se pääsee monta kertaa menemään, mutta laskee viimein niin lähelle, että näen mustat korvain käret ja ruskeat silmät.
Tämä jakaa maan kahteen, melkein yhtäsuureen osaan, joista molemmilla on jotenkin kolmion muoto, joiden asemat ovat pohjaiseen- ja käret eteläänpäin. Amerikan rannikon ominaisuutena on yksitoikkoisuus. Etelä-Amerikan rannikko on varsinkin sitä laatua. Tästä kuitenkin poikkeaa lounaisin osa, joka on "lahdekkeiden ja solien sekasortona". Pohjais-Amerikan rannikolla on vähemmän säännöllinen muoto.
Toiset sitä vastoin vetäytyivät hieman taaksepäin ja katselivat minua ihan toisilla, voisin melkein sanoa ystävällisen kunnioittavilla silmillä. Samassa tuli nuori herrakin luoksemme. Minä katselin kenkiäni, joitten rumat käret uljaasti pistivät esiin vaaleasta hiedasta ja ehdottomasti vein ja venytin mustaa pukuani, saadakseni sitä edes puolta tuumaa pitemmäksi.
Santerre tekeytyi näin lempeäksi ja helläksi juuri sentähden, että Séguin oli ollut raaka; hän tiesi, millaista palsamia hellyys on naiselle, jota on kovasti kohdeltu. Hänen rohkea kätensä tarttui jo Valentinen ranteesen ja hänen viiksiensä käret koskettelivat jo käherrettyjä suortuvia Valentinen ohimoilla. Hän kumartui vielä enemmän eteenpäin ja alensi äänensä kuiskaukseksi.
Synkimmän kuusikon sisässä kahden mäen notkelmassa pienen aukeaman keskellä, minne eivät puhurin pisimmätkään piikit ulottuneet läpi metsän naavaisen turkin, tuikahteli hiiltyvä nuotio sulattamassaan lumikuopassa. Vähän matkaa nuotiosta, joka oli tehty kahdesta kuivan kelohongan pölkystä, seisoi suksia kuin seipäitä pistekodassa asetettuina käret toisiaan vasten.
Aikaa myöten nuo ajatukset sakeutuivat ja myrtyivät. Hän ei tahtonut enää kauemmin kestää tuon naisen salaisia ruoskaniskuja. Hänen tarvitsi vain mennä hänen luokseen ja sanoa tuo koko-totuus silloin hän oli ainaiseksi vapaa. Sanat olivat valmiina, käret terotetut ja kantoihin myrkkyä valettuna. Nyt sen täytyi tapahtua!
Päivän Sana
Muut Etsivät