United States or Mozambique ? Vote for the TOP Country of the Week !
Minä huokasin, niin että hän sen kuuli. "Vai kuinka?" kysäsi hän hetken kuluttua. Surullisena venytin minä siihen: "Mitäs minun elämästäni on väliä... Me naiset olemme luodut vain kärsimään." Teeskennelty surumielisyyteni oli jo muuttua todelliseksi. Keskustelu kallistui jo elämän suurta kysymystä: rakkautta kohti. Lähestyimme sitä tosin muiden asioiden kautta kierrellen: Puhuimme naisasiasta.
Toiset sitä vastoin vetäytyivät hieman taaksepäin ja katselivat minua ihan toisilla, voisin melkein sanoa ystävällisen kunnioittavilla silmillä. Samassa tuli nuori herrakin luoksemme. Minä katselin kenkiäni, joitten rumat käret uljaasti pistivät esiin vaaleasta hiedasta ja ehdottomasti vein ja venytin mustaa pukuani, saadakseni sitä edes puolta tuumaa pitemmäksi.
Petteri väitti nyt, kohteliaasti naisia puolustaakseen: "Mutta jos ei olisi naisia, niin ei olisi miehiäkään... Ja silloin olisi koko elämästä kuitti!" "Nii-iin", venytin haaveillen ja niin jatkui puhelumme. Mutta jo ajaa huristi Ratinen meitä kohti ja keskeytti kaiken. Sain nenäliinani.
Tekeydyin nuhtelevaksi ja venytin leikillä: "Hy-yi teitä herra Ikonen, kun ette rakasta Elliä!... Elli on niin herttainen ja kaunis tyttö... Eikö totta, herra Ikonen." Petterin sielussa hautui minun kuvani. Mietteissään, hiljakseen pyöräänsä polkien virkkoi hän: "Ka kuka kenestäkin pitää... Mutta en minä vain Ellistä pidä." "Hy-ii teitä", nuhtelin taas ja vilkasin häneen hymyillen.
"Ilse, ai päästä minut tästä!" vastustelin minä väristen ja venytin levottomasti kaulusta, joka kiristi kurkkuani ja kyynäspääni koetti salaisesti kaikin tavoin halaista ahdasta hihaa. "Vieläpä mitä siihen kyllä pian totut," vastasi hän kylmäkiskoisesti, yhä vaan ommellen. Me istuimme pihalla tammien alla, johon minä olin kantanut pöydän ja muutamia istuimia.