United States or Pakistan ? Vote for the TOP Country of the Week !
Vaikka kernaimmin olisin tahtonut halaista kallosi, veti sydämmeni minua oudosti puoleesi, kaiketikin tuon näköisyyden tähden, vaikka en sitä silloin ymmärtänyt. Attila katsoi vakavasti tutkien Löfvingiin: Tahdotteko siis tervehtiä minua poikananne? Löfvingin sydän tykki rajusti ja hänen silmänsä kimaltivat: Koska olet entinen pikku Marttini, niin täytyyhän minun.
"Mutta eivätkö Karolinenlust ja metsä teitä miellytä?" jatkoi hän. "Täällä on hyvin kaunista " "Vaan ei likimainkaan niinkuin arolla eikö totta?" "Sitä minä en tiedä mutta minä ikävöitsen niin kauheasti Dierkhofiin! Minä kärsin usein hirveästi ja olen niin tuskissani, että voisin halaista otsani puita vastaan."
Kun hän seisoi heidän edessänsä niin korkeana, niin hoikka-vartaloisna ja kuitenkin niin voimakkaana ja pulskana, että korkea rinta melkein uhkasi halaista ahtaita liiviä, kun hän uhaten nosti jäntevää käsivarttansa, jäntevää kuin nuorukaisen, heitä vastaan ja pilkallinen leimaus salamoi hänen mustista silmistänsä, silloin nuoret miehet joutuivat rakkaudesta ja taistelunhalusta raivoon, he taistelivat elämän ja kuoleman uhalla hänen kanssansa, saadaksensa häneltä yhden ainoan suudelman.
"Ilse, ai päästä minut tästä!" vastustelin minä väristen ja venytin levottomasti kaulusta, joka kiristi kurkkuani ja kyynäspääni koetti salaisesti kaikin tavoin halaista ahdasta hihaa. "Vieläpä mitä siihen kyllä pian totut," vastasi hän kylmäkiskoisesti, yhä vaan ommellen. Me istuimme pihalla tammien alla, johon minä olin kantanut pöydän ja muutamia istuimia.
Tavattoman voimakas hän oli, sillä, kuten kerrotaan, jaksoi hän paljailla käsillään katkaista hevosenkengän ja raskaalla miekallaan halaista haarniskapukuisen ratsumiehen aina vyötäisiin asti.
Hän ei tullut koskaan kotiin minulle syytämättä haukkumasanoja sentähden, etten ollut osallisena hänen ryöstämisissään. Jaa, kerran hän tapasi lyödä minua lapiolla, ja oli vähällä halaista pääni. Vihdoin pakoitti hän minun heikko minä olin myös kanssaan ryöstämään; mutta minä en saattanut kuitenkaan tehdä mitään pahempaa, kuin että varastin karitsan laitumelta.
Mutta hänen pitää kyllä saamaan palkkansa, ja synnin palkka on kuolema! ja kun hän iltasella tulee kotiin metsästämästä sen pahan naisen kanssa, joka valaa kaikki ne kuulat, jotka hän ampuu ja mitä hänen käärmeen päähänsä pälkähtää, niin löytyyhän toki joku lapia-kirves, joka sen voipi kahtia halaista."
Silloin alkoi oven takana käytävässä heleä altti-ääni laulaa Kustaan mielilaulua: "Ei pelkoa, joukko pienoinen, Vaikk' tahtookin vihollinen Sua saattaa surman suuhun!" ja solakka, leikkotukka, muodoltaan poikamainen ja käytökseltään jotenkin ratsumiehen kaltainen tyttö astui konttoriin. "Tekeekö mielesi meiltä korvat halaista, serkku?" toruivat molemmat Leubelfingit.
Silloin kuulin heidän puhuvan keskenänsä: »Se aikoo kaikki torpat hävittää.» »Ei se kaikkia hävitä, Antin torppaa se ei hävitä.» »Mitäs se sitä Antinkaan torppaa säästäisi?» »Siksi vaan, että Antin muija on osannut asioitansa ajaa.» »Taitaa, taitaa, hyvin se onkin ruvennut makeilemaan isännän edessä.» Makeilemaan! Kirveellä minä olisin tahtonut halaista heidän päänsä.
Jesus, mitä se oli, änkkäsi hän ja vaipui alas penkille. Se oli Kotka-Wappu! vastasi hänelle vihasta vapiseva ääni, ja Wappu seisoi hänen edessänsä kirves kädessä kalpeilla huulilla, tuijoittavilla silmillä, hengästyneenä, niinkuin hurjasti sykkivä sydämmensä olisi tahtonut halaista hänen rintaansa.