United States or Chad ? Vote for the TOP Country of the Week !
"Niin, niin, tämä olikin viisain keino", arveli hän viimein, kun kerroin lääkärien lähettäneen minut Dierkhofiin. Sitte katosi hän asuinhuoneisin heti sen perästä viedäksensä minut taivaankorkeaan vuoteesen. "Kas niin, lapseni nyt sinun täytyy mennä levolle ja seljateetä tuon sinulle heti paikalla.
Pitäköön itse huolta niiden kastelemisesta!" "Sepä oivallista tästäpä syntyy yhä parempaa!" lausui hän sointumattomalla äänellä. "Pitsiä jalassa ja kiittämätön sydän. Lenore, Dierkhofiin et enää koskaan palaa enkä minä enää huolikaan sinua sinne!" Minä kirkasin ja heittäydyin hänen syliinsä hänen sanansa lävistivät tikarin tapaisesti sydämeni.
Ilse pani tyynyjä hänen selkänsä alle; tämä teki hänelle silminnähtävästi hyvää ja heikko kammottava ääni, joka kuului hänen hengittäessänsä, tuli yhä heikommaksi. Sillä aikaa oli Heintz lähtenyt noutamaan lääkäriä. Hänen täytyi sitä varten rientää likeisimpään kylään ja siellä lähettää vaunut vielä peninkulman päässä olevaan kaupunkiin, saadaksensa lääkäriä Dierkhofiin.
"Leonore tietää kyllä, ett'ei tohtori tieteellisiltä töiltään ehdi paljon muistelemaan häntä, että jonkun toisen täytyy pitää hänestä isällistä huolta" minä huomasin heikon punan lentävän herra Claudiuksen kasvojen yli hiusrajaan saakka "kunnes hän jälleen voi palata kotiin Dierkhofiin... Minä tunnustan teille, että te olette lohdutukseni tänä vaikeana hetkenä ja vaikk'ette tahdokaan ojentaa Leonorelle kättänne, olette kuitenkin ankara ja vakava mies ja tyttö on vielä ihan lapsi niin sanoissaan kuin töissänsä "
"Siitä ei tule mitään!" lausui Ilse pistäen kirjeen taskuunsa, "ylihuomenna lähdemme se on päätetty!" Hattu ja sakset putosivat käsistäni. "Lähdemme!" toistin minä ja ääneni tukehtui. "Lähdetkö sinä pois Heintzin kanssa?... Jätättekö minut ypö-yksin tänne Dierkhofiin?"
Minä voin juosta kuin jänis, ja jos en täällä missään löydä suojelevaa kattoa, jonka alle voisin pistäytyä, niin lähden jonakuna päivänä äkkiarvaamatta sinne, mistä tänne tulinkin... Eihän minun juuri tarvitse mennä Dierkhofiin, jossa Ilse toruen ottaisi minut vastaan minä hiivin pieneen viheriäikkunaiseen savimökkiin ja syön Heintzin kanssa tattaripuuroa ja lennän nauraen leikkaamattomilla siivilläni tasaisen aron yli...
"Mutta eivätkö Karolinenlust ja metsä teitä miellytä?" jatkoi hän. "Täällä on hyvin kaunista " "Vaan ei likimainkaan niinkuin arolla eikö totta?" "Sitä minä en tiedä mutta minä ikävöitsen niin kauheasti Dierkhofiin! Minä kärsin usein hirveästi ja olen niin tuskissani, että voisin halaista otsani puita vastaan."
"Ole järjekäs, lapseni!" jatkoi hän ottaen minut polvellensa kuin pienen lapsen. "Minä vien sinut isäsi luokse ainoastaan kaksi vuotta täytyy sinun viipyä siellä oppimassa monta asiaa, ja jos et menesty siellä, niin saat jälleen palata Dierkhofiin, ja sitten olemme aina yhdessä." Kaksi vuotta!
Minä panin katkonaisen kirjeen taskuun ja menin sisälle. Samassa ajoivat vaunut peloittavasti täristen ulos portista vasemmalle päin vievää huonoa tietä myöten. Toiselta puolen tulla nahjusti Heintz Dierkhofiin.
"Eivätkö ne ole oivallisin?... Ne vasta vahvoja ovatkin!... Minä en milloinkaan kärsinyt niitä hämähäkin verkkoja, joita mummosi aina käytti." Hän lykkäsi ylenkatseellisesti sivulle kimpun erittäin hienoja, pitsillä koristettuja lakanoita. "Uudet lakanat saat mukaasi; minä olen vähitellen hankkinut ne Dierkhofiin tultuamme pidä niitä hyvästi!"