United States or Eritrea ? Vote for the TOP Country of the Week !
Murehtivat nuoret, niinmyös vanhat, Kauan häntä kaivattiin; Muistellessa kadonnutta haamuu Kyynel juoksi virtana. Mutta ihana on murhe tämä, Sointoon taivasten se vie, Läpi kyynelsateen lempeest' paistaa Toivon päivä armahin. Meren pintaa haaksi kyntelevi Täydess' purjeess' seilaten, ja aurinkoinen Alas kiirii puolipäivän korkuudesta Lännen satamiin ja ihanasti nukkuu Pilvikehtoon.
Oletko myöskään maailmassa muualla milloinkaan nähnyt niin hillittyä, mutta heleätä värien vaihtelua kuin tuo, jonka selälle synnyttävät sinisellä taivaalla leijailevat pilvien parvet, etenkin päivän painuessa levolle lännen laineihin? Koko avaruus on siitä ihastuksissaan.
Ja sen teemme muinaisuutemme perustuksella, Kalevalan ja Kantelettaren. Meidän maamme muuttuu yhtymäpaikaksi idän ja lännen välillä, se rikastuu ja varttuu, kaupunkeja kohoo kaupunkien viereen, vuorien huipuille rakennetaan palatseja ja niemien neniin pystytetään kuvapatsaita kansallisille sankareille.
Linnan komentaja, majuri Dunkan, oli lähettänyt tämän sotalähetyksen päästämään pois entisen vahtijoukon ja asettumaan sen sijaan; matka tehtiin Jasper Lännen Myrskypilvi nimisellä aluksella.
Ja katso, niinkuin usein aamun suussa Mars punertavi halki usman sankan alhaalla lännen puolla, päällä meren, niin mulle näkyi jospa näkyis vieläi! nopea valo, merta kiitäväinen; sen kanss' ei lintu lentänyt ois kilpaa. Kun tuosta silmän käänsin tuokioksi ja Oppaaltani tiedustella tahdoin, se oli suureksi jo seijastunut.
Nuot kasvot, jotka hänen nuoruudessaan eivät olleet rumat, olivat muuttuneet julmannäköiseksi ja myöskin kuolemassa kauheus pysyi ja kammotti niitä, jotka seisoivat lähellä. Judea. Sillä välin kuin Lännen armeijat näin kapinoitsivat keisaria vastaan, Idän armeijat olivat toista kapinaa kukistamassa. Vespasianus jätti Neron Kreikkaan ja käytti Roman voimaa Judeassa.
Sotamiehen partehen suoravaan joka joukkoa kiitti, kun noin kotimaata he vahvat varjelemaan oli innoin ja kunnioin. Luo äärimmän siiven ehti, kun loi punan viimeisen lännen lies; myös joukolle sille kiitoksen soi, von Schantz oli sen päämies. Oli harvennut paljon se, aukkoja vaan rivit täynnä, sen nähdä voi; mut muu veti nyt hänen huomiotaan jopa julki hän myös sen toi.
Ei ikiaikain kulkuhun nuo riemuin muistot häivy pois, sun kuvas, viime suukkos sun! Ken viimeiseks sen luullut ois? Ayr solui, hiekkaan loiskahtain, sen kätki viidat metsämaan, ja koivut, kukat pihlajain loi sulo seutuun tuoksujaan. Liversi linnut, lempi soi, jäi kielot riemuin vuoteekses; oi, liian joutuin lännen koi toi hetket illan mielehes!
Ja arvoises jos oisi Suomen herrat, he valtakuntas rajat laajentais, he kantais kansan verot kymmenkerrat ja ritariston rivit taajentais, näin asejoukot, idän, lännen verrat, he herttuansa johtoon asettais, ja Sinun väreissäsi välkähtäen he voittais Venäjän kuin Ruotsin väen.
Ne valkoiset, mitä täällä tuli junaan, olivat tavattoman kookkaita melkein järjestään, kaiketi vanhojen Lännen seikkailijain jälkeläisiä. Käytös huoletonta, retkuilevaa, niinkuin sen, jolle ei koskaan ole mitään tapoja neuvottu. Tärkeimmät taidot heillä näyttivät olevan: tupakanpuru, sylkeminen ja jalkojen ojenteleminen korkealle ilmaan.