Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 15. kesäkuuta 2025
Taivas sen siihen kokosikin, valkoisimpana, puhtahimpana lumisateena vuorten huipuille seuloi, aurinko lumen hyytelöksi sulatti, kylmä tähtivyö hyytelön jäätelöksi jäähdytti ... jäätelö suli taas laaksoihin liukuessaan, muuttui vuorivirraksi, kuohui ja vaahtosi, järveen juoksi ja asettui tähän vuorien väliin loiskumaan.
Kylmä, yksitoikkoinen käden-anto oli vaan hänen tervehdyksensä. Tämä kaikki vaikutti Mattiin sen, ett'ei hän pyrkinytkään sen etemmäksi huoneisiin, istahti vaan verannan penkille ja tyttö istui häntä vastapäätä toiselle puolelle. Siinä sitten tyttö kyseli, miten Matti oli joutunut niin odottamattomasti tulemaan.
Joen yli pyrkiessäni, ajattelin: mitähän aikoja meille kuitenkin vielä tulee. Kamalat olivat mietteet ja kylmä tuuli viuhkoi niin rajusti, etten ollut löytää keinoja itseäni suojellakseni. Silloin yhtäkkiä välähti mieleeni, että 'uusi päivä vielä kaikki muuttaa voi', sillä olihan nyt päiväntasauksen aika. Hallitus oli kaikkensa koettanut, auttaaksensa maakuntaa syömisellä ja siemenellä.
Suuret, ruskeat nuotat riippuivat kuten ennenkin kuivamassa ovien edessä tahi olivat levitetyt kallionkielekkeille. Harmaa kylmä meri ikuisine, möyryävine hyrskyineen oli laskemaisillaan ja paljasti Fécamp'in puolella rantakallioiden vihertävät juuret. Ja pitkin rannikkoa olivat isot veneet kyljellään, näyttäen äärettömän suurilta kuolleilta kaloilta.
Eugen kysyi neuvoa yksinomaan äidiltään, ja kun rouva Hjort tahtoi olla mukana, syrjäytti hän hänet kohteliaasti, mutta kylmästi. Dora loukkaantui ja kosti olemalla kylmä häntä kohtaan, ja se sai taas Eugenin aivan suunniltaan.
"Pian", sanoi Liisi, laskein kätensä sydämmellensä, "pian nämät polttavat tulet, jotka riehuvat täällä, sammuvat. Hiljainen kuolema, minä tunnen ystävällisen lähestymisesi! ... Sinun siipesi viileä leyhkä antaa minulle välistä hetkellisen lievityksen... Pian tämä kylmä sydän on lepäävä, kangistuva kylmässä maassa...
Hän tarttui Valérien käteen, tunsi, että se oli kylmä ja huokasi sitten niin, että se tuntui korahdukselta. Sitten laskeutui hän polvilleen, pani poskensa tuota marmorikättä vastaan sanomatta sanaakaan, päästämättä nyyhkäystäkään, aivankuin hän olisi tahtonut jäädyttää itsensä tuossa kuolon kylmyydessä, tunkeutua siihen yhdessä vaimonsa kanssa. Ja niin oli hän liikkumatta polvillaan.
Hän nousi puoleksi, laski kätensä Adelsvärdin kaulalle, suuteli kiihkeästi ja puhkesi itkuun: Miksi sinä olet niin kylmäkiskoinen mitä pahaa minä olen sinulle tehnyt mikset tule minua katsomaan lupasithan maalata kuvani minä tahdon sen sinulta, pulska ja kylmä mies kaukaa jään ja lumen seasta... Luuletko minua saksalaiseksi? Minähän olen venetsialainen!
Tuli kiilui vielä liedellä, mutta siitä huolimatta oli purevan kylmä tässä kolkossa huoneessa. Katon aukoista pölähteli sisään lumihiutaleita, sillä keveä syyslumi tuprusi ilmassa. »Miksei hän tuki aukkoja?» ajatteli Boleslav ja päätti huomenna panna lautoja vahingoittuneille paikoille. Hän kiipesi seinähyllylle ja kopeloi lasikattoa.
»Kuka olet kylmä vieras?» minä kysyin, Hämmästyen nousten ylös vuoteeltain, Ja hän vastas: »minä kuolon enkel olen, Herran palvelja, nyt taivaan portahalt Alasastunehena sua saattamahaan Tuomiolle, sillä hetkes lyönyt on.» Niin hän lausui, mutta hänen sanomansa Läpi sieluin kauhistaen järähti; Hetken tuijottaen häneen katsahtelin, Hän mua katsahteli vakaast vastahan; Kuin kaks teroitettuu miekkaa, niinpä silmät Silmihiini tunkesivat ankarast.
Päivän Sana
Muut Etsivät