United States or Brazil ? Vote for the TOP Country of the Week !
Keväinen tuuli raitis, Puhdista ilman sää, Hajoita sumu synkkä, Sulaile kylmä jää! Kas, kautta usvakerran Nyt kirkas säde saa Valoisan tiensä: kansa Hortunut kavahtaa! Ja kirkkautta uutta Mi kasvaa, laajenee Ihaillen ihmisrinta Taas paisuu, sykkäilee. Ja toivo uusi täyttää Maan kaiken valollaan, Ja taisteluun ja työhön Ryhdytään uudestaan. Varpusen valitus.
Hän laahusti sekä jaloillaan että äänellään, yski usein ja toisti joka yskänkohtauksen jälkeen: Se on tuo laakson kylmä ilma, joka on mennyt keuhkoihini.
Yht'äkkiä tuli mieleen, että siellä on joku vieras ihminen, aivan tuntematon! Hän sitä säpsähti ja kylmä karsi ruumista. Ei tahtonut uskaltaa mennä katsomaan, mutta oli kuin pakko mennä. Parilla hyppäyksellä seisoi hän kamarin kynnyksellä, ja kun hän tuli kamariin ja tarkasti pöydän ja sängyn alustan vielä kuin varmuudeksi. Kamarissa tuntui mukavampi olla.
Ja nyt lähdemme, rouva Turholm ja neiti Sommar! Vaununi ovat muutaman askeleen päässä. KANTTORI rientää kädet ojennettuina Hannaa kohden. ASSESSORI. Hyvästi, herra kanttori! KANTTORI nostaa äänettömästi lakkiaan. Mikä kylmä katse! Tuo ei ole onnellinen enne. Toisen näytöksen loppu. KOLMAS N
Mit' on työmme maamme eestä, jos ei tulta lemmen lie, On kuin kylmä tuulahdus, min viima mennessänsä vie Vaikk' on köyhä isänmaasi, lemmi innokkaammin vaan, Ukein pettureista on, ken luopuu köyhäst' emostaan. Kun kodin loit sä lämpimän, Sen suomalaiseks loit, Ja lemmenkuiskeen hellimmän Sä suomen kielin soit. Sä lapsilleskin neuvoit näin: Käy tuota tietä edespäin!
Aamunhenki hiukoo. Aamunhenki hiukoo... Päivänhenki hiukoo ... illanhenki hiukoo ... lämmin hiukoo ... kylmä hiukoo ... ei sitä oikullisen sään vivahdusta, ettei Klaulla olisi ollut syytä puhua oluensa puolesta. Te taidatte, armollinen herra, jatkoi hän, olla matkalla käräjiin kuulemaan niitä kummallisia noitatutkintoja.
Chilon kalpeni, Vinitiuksen kauniissa kasvoissa oli sellainen kylmä päättäväisyys, ettei Chilon hetkeäkään uskaltanut toivoa luvatun palkinnon olevan vain julmaa leikkiä. Kiireesti hän siis heittäytyi polvilleen, lyyhistyi maahan ja rupesi tuskallisesti vaikeroimaan: "Kuinka, oi Persian kuningas? Miksi?... Sinä armon pyramiidi ja lempeyden kolossi kuinka?
Pian suusi sammaloittuu, Kieles kuivettuu kokohon, Kun sa kauniist' kannetahan, Iäksi asetetahan, Kankaasehen kaivetahan, Multahan mutistetahan. Syän kylmä kyyhkysellä, Puuttuu ääni pulmusella Kun lepäjät, leivoseni, Kahen lautasen välissä, Kolmen kirveen hakkoaman, Neljän veitsen veistelemän, Tuonen neitosen tuvassa, Maassa Manalan majassa. USKOTOIN YST
Näin viheliäisessä asumuksessa, jossa liesikin oli kylmä, talouskaluja vaan joku muutama, nekin lainatut, istui Gerda, lapset ympärillään, imettämässä nuorintaan surun kuihduttamasta rinnastaan, ja ahkeralla käsityöllä ja puhtaaksi kirjoituksella hankki hän välttämättömimmän jokapäiväisen leivän.
Vaan vaikka tästä iloittiin, ei, omituista kyllä, kuitenkaan osattu irtautua omista puoluenäkökannoista. H.D. oli hyvin kylmä ja äreä sitä suomalaisen puolueen miestä kohtaan, joka kahden ruotsinmielisen mukana oli tullut hallitukseen.