Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 26. heinäkuuta 2025
Harzin vuoristossa elok. 1889. Rintaan voimakkaasen nojauupi immyt hienon hento, ihanainen, silmissänsä autuus kuvastuupi tällä hetkellä hän vain on nainen: murheet maailman hän unhottaapi, noin kuin uinahtaa hän tuossa saapi sulhon rintaa vasten. Elo autuasten tunteen täysi valta yksin on.
Tiesin kyllä ammoin, että Silmät ovat sielun peili, Tiesin, että niissä juuri Hengen syvyys kuvastuupi Vaan en tiennyt ennen, että Silmät on kuin viepä rimpi: Niihin jos sä vaivut kerran, Ijäks päiviks uppoot sinne. Jos tahtonet tyyntä ja rauhaa vaan Ja mökkiä lahden pohjukkaan, Kuss' myrsky ei konsaan raivoo,
Tiesin kyllä ammoin, että Silmät ovat sielun peili, Tiesin, että niissä juuri Hengen syvyys kuvastuupi Vaan en tiennyt ennen, että Silmät on kuin viepä rimpi: Niihin jos sä vaivut kerran, Ijäks päiviks uppoot sinne. NIINKUIN MERTEN MYRSKYS
Ei muisteta: tuo puro kotoisin On synkältä ja hallaiselta suolta, Ja korven kautta juosten, kuulikin Se näljänhätää, itkua ja huolta. Nyt, kukkaniityn läpi kulkeissaan, Vilkastui puro, iloisammin hyppii, Vaan murhe kuvastuupi muodossaan, Kun rinnassa viel' entismuistot sykkii. Keväällä. Nyt on Suomen suloin aika: Nyt sen luonto kukoistaa, Nyt sen kaikuu laulun taika Väinön kannel kajahtaa.
Nyt, kukkaniityn läpi kulkeissaan, vilkastui puro, iloisammin hyppii, vaan murhe kuvastuupi muodossaan, kun rinnassa viel' entismuistot sykkii. J. H. Erkko. Suomelle. Sinua, kultainen ja kallis maamme, sinua kaikki työmme tarkoittaa; elomme, onnemme me sulta saamme, sa ihanteemme, kaunis Suomenmaa.
Tiesin kyllä ammoin, että silmät ovat sielun peili, tiesin, että niissä juuri hengen syvyys kuvastuupi vaan en tiennyt ennen, että silmät on kuin viepä rimpi: niihin jos sä vaivut kerran, ijäks päiviks uppoot sinne. Jos tahtonet tyyntä ja rauhaa vaan ja mökkiä lahden pohjukkaan, kussa myrsky ei konsaan raivoo,
Vapauden kultahe'elmät on hurmeella ostetut, Vapauden kultakukkaiset verell' on kastetut, Mut kaikki moiset sankarit ne raivaajoita on, Nimensä heidän säilyttääkin muiston Pantheon! Rintaan voimakkaasen nojauupi immyt hienon hento, ihanainen, silmissänsä autuus kuvastuupi tällä hetkellä hän vain on nainen: murheet maailman hän unhottaapi, noin kuin uinahtaa hän tuossa saapi sulhon rintaa vasten.
Jos murhe tai riemu nostaa tääll' lauluhun säveleet, niiss' ainian kuvastuupi nää kirkkahan-sinervät veet. Mä vaan olen lintu pieni ja siipeni heikot on; vaan oisinko uljas kotka, niin nousisin lentohon, ja nousisin taivoon asti luo Jumalan istuimen, ja nöyrin, hartahin mielin näin laulaisin rukoellen: Oi taivahan pyhä Herra, sä isämme armias! Ah, kuink' on sun maasi kaunis, kuink' ihana taivahas!
Rintaan voimakkaasen nojauupi Immyt hienon hento, ihanainen Silmissänsä autuus kuvastuupi Tällä hetkellä hän vain on nainen: Murheet maailman hän unhottaapi, Noin kun uinahtaa hän tuossa saapi Sulhon rintaa vasten. Elo autuasten Tunteen täysi valta yksin on.
Nyt, kukkaniityn läpi kulkeissaan, Vilkastui puro, iloisammin hyppii, Vaan murhe kuvastuupi muodossaan, Kun rinnassa viel' entismuistot sykkii. TUETTU P
Päivän Sana
Muut Etsivät