Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 17. heinäkuuta 2025
Täällä, tähtitarhassani, hiljaisuus on pyhä. Tänne kuulut Sinä vain, Sa ainut, armas yhä. Tule tänne, tähti-yöhön, tänne, missä olit, ennen kuin Sa menit pois ja toisen omaks tulit! Tääll' on taikalinna tehty Sulle surun puista, ollehesta onnestain ja uuden haaveiluista. Tule! Etkö nää jo, kuinka sydämeni riutuu, koko maailma ympärillä himmenee ja hiutuu.
Tyynesti vastasi Attila: Yhtä mahdotonta kuin on sinun käydä meidän kanssamme, yhtä mahdotonta on minun käydä teidän kanssanne. Martti päästi Attilan käden ja katseli kysyväisenä muita. Kyllä näet, ettei hän kuulu meihin, sanoi Maria jyrkästi ja kylmästi. Etkö kuulu meihin, kysyi Martti hämmästyneenä. Mihinkä sitten kuulut? Tottahan jäät tänne.
Taikka oikeammin puhuen, Jumala tahtoo näin, jollakulla salaisella, meille käsittämättömällä vaikutuksella, tuoda meille ilmi sen häijyn pahantekijän, joka on Luojansa kuvan rikkonut". "Olen mä kuulut puhuttavan siitä laista", sanoi ylituomari, "ja Brucen aikana se on tullut käytetyksi.
Lienen päässyt näin pitkälle mietteissäni, kun Musti äkkiä kysyi minulta: Entä sinulla? Minkälainen omatunto sinulla. Ei kannata puhua, virkahdin irvistäen happamesti. Minä olen syntynyt pahan omantunnon kanssa maailmaan. Yhyy, murahti Musti. Sinä kuulut siihen lajiin! Mihin lajiin? Niihin, jotka kulkevat häntä koipien välissä ja pyytävät anteeksi omaa olemassaoloaan.
Pois yli turmantyynen pinnan Laiva jo kiitää, Ja vapaana sielu riemuitsee. Merentervehdys. Thalatta! Thalatta! Terve taas, meri ääretön! Terve kymmentuhattakertainen Rinnasta riemuisasta, Niinkuin muinoin ne tervehti sua Kymmentuhannen rinnat, Vastoinkäymiset voittavain, Mielimaallensa pyrkiväin Kreikkalaisten kuulut rinnat.
Käski käyä kaunihisti, soreasti sorkutella, elellä ajat iloiset, kulutella kuulut päivät suon selillä, maan navoilla, kisakangasten perillä, käyä kengättä kesällä, sykysyllä syylingittä; asua ajat pahemmat, talvikylmät kyhmästellä tuomisen tuvan sisässä, havulinnan liepehellä, kengällä korean kuusen, katajikon kainalossa, alla viien villavaipan, alla kaapuan kaheksan.
Tajunnut jos sen rukoukset oisit, sa tietäisit jo Herran koston, jonka näkevä olet ennen kuolematas. Korkeuden kalpa lyö ei liian varhain, ei liian myöhään, vaikka niin ehk' uskoo, ken sitä vartoo toivoin taikka kauhuin. Mut käänny nyt myös puoleen näiden, olet näkevä heissä monet kuulut henget, jos, kuten sanon, silmäs sinne suuntaat.»
Tuonne, tuonne, missä henget säihkyi, missä taisteli miehet, tahdot, kussa kuulut opin ahjot suitsui, Ranskaan, Roomaan ja Espanjaan, sinne paloi Suomen miehen mieli, kera urhojen kilpasille, maihin, missä päivä lämmin paistoi, kukki kultuuri, ihmisyys.
Syän leimuaa: en jäädä saa ja kostaa en mä voi. "Hyvästi jo, sa aurinko, sees ilma, kaikki maa! Mies kunnoton vain raukka on, ken pelkää kuolemaa!" Käy keikkaillen, niin seikkaillen, niin veikkaillen hän vaan. Hän hyppäs, kieppuin kierroksen, jäi hirteen roikkumaan. John Otrapää. Ja pyhät, kuulut kuninkaat, nuo viisaat Itämaan, he vannoivat: "John Otrapää on syypää kuolemaan".
Voi, voi sitä setää! nauroi Naimi muiden mukana, minä kyllä tiedän, ettei setä voi sietää Snellmania, mutta hän on suuri mies ... voi, voi! Suuri, suuri, päätänsä pitempi kaikkea kansaa. Ehkä kuulut sinäkin, lankoni, jo hänen ihailijoihinsa?
Päivän Sana
Muut Etsivät