Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 19. lokakuuta 2025
Niin, minä tiedän sen, ja minä uskallan sen sanoa, kuoleva, kuolettavasti haavoitettu, uskaltaa sen sanoa: tuo itserakas itseilijä on kadehtinut minua; minut raivatakseen pois tieltä, on hän kauvan ainehtinut ja ajatellut.
Vastasi, virkkoi näin Thetis uhkuvin kyynelin jälleen: "Koht' olet, lapseni, kuoleva siis, sanas ilmi sen lausuu; sillä sun kohtalos myös heti Hektorin kuoltua täyttyy." Vastasi kuohahtain uros askelnopsa Akhilleus; "Kuolema korjatkoon minut kohta, kun ystävän surmaa torjua suotu mun ei, joka kaukana syntymämailta kaatui, kaivaten luo mua varjelemaan tuhon alta!
Uhkamielisyyden kapinallinen henki oli ikäänkuin poispuhallettu joukon mielistä. Tietäjäakan sanat olivat hillinneet myrskyn kuin rankkasade. Seppä antoi mielellään viedä vaimonsa ruumiin pois; ei yksikään virkkanut enää sanaakaan vastaan. Tulevaisuuden haamut, jotka kuoleva vaimo oli esiin loihtinut, kummittelivat kaikkien mielessä.
"Jaa, poikaseni, ja sinä olet kuoleva". Hymy valaisi Kentuckin karkeita kasvoja. "Kuoleva!" kertoi hän. "Hän ottaa minut kerallaan sanokaa, pojat, kaikille, että minulla nyt on lykky muassa ". Tuo voimakas mies piti pikkuisen ruumiin kovasti sylissään, niinkuin hukkuva pitää laudan päästä ja läksi matkalle sitä mustaa jokea myöten, joka ikuisesti valuu tuntemattomaan mereen. Pakolaiset.
Ruustinna löi käsiään yhteen ja sanoi: »Tuossa nyt ollaan, kun Kaarlo tullessa pahoitteli, että ei tullut otetuksi rippineuvoja mukaan, jos joku kuoleva siellä erämaassa tarvitsisi.» Rovasti ei osannut muorin kysymykseen muuta vastata kuin että ei se lukukinkeri ole kaukana. Mutta sitten rovasti sanoi hiljempaa, jottei muori kuulisi: »Minun täytyy muorille lahjoittaa tuo niin syvästi kaivattu apu.
Kuin hän ei kukaan kuoleva tajunnut pahaa, parasta, ei pientä, suurta, jaloa, ei keskinkertaisinta, ei kumaraa, ei ylpeää, ei pimeydessä piilevää, ei jyrkännettä jylhimpää, min kätki ihmisrinta.
Mutta tohtori arvelee sen vaikuttavan edullisesti hänen sielunkykyihinsä... Haava on tuottanut hänelle kuvaamattomia tuskia. Vieras kumartui kuolevan puoleen, joka makasi silmät ummessa. Minä olen Julia, virkkoi hän puoliääneen aivan sairaan korvaan. Julia, Julia! Kuoleva aukaisi hitaasti silmänsä, mutta ne tuijottivat lasimaisina ja elottomina häntä lähellä oleviin kasvoihin.
"'Petter on' huusi hän pakoitetulla äänellä, mutta abbotti esti hänen taas puhumasta; hän kuoli saamatta enemmän puhua, ja suuret hiki-pisarat valuivat abbotin otsalta. Hän viittasi ympärillä seisoville, että ne menisivät ulos, ja hän ja minä yksistään vaan jäimme ruumiin luotsi. 'Minä ymmärsin, mitä tuo kuoleva tahtoi sanoa, sanoi hän.
Hulluutes, jumal'auta, kostan, siksi Ett' alas meidän vaakalauta painuu! Laps kaunis, kevätruusu, kallis sisko! Ophelia armas! Onko mahdollista, Oi, jumalat, ett' immen nuoren järki On kuoleva kuin henki vanhuksen? On vieno lemmen luonto; vieno lempi Se kallihimman osan olennostaan Lähettää rakkahansa jäljestä. Avopäin hän paarilla kannettiin; Hei, tuulan, tuulan tee! Ja haudall' itkuja itkettiin;
»Saksilainen», vastasi kuoleva mies, »älä puhu enää papistasi minä kuolen tyytyväisenä. Onko sulla koskaan ollut vastustajaa, johon ei mikään ase pystynyt jota luoti vältti, johon nuoli katkesi ja jonka paljas iho oli yhtä luja miekan ja väkipuukon iskuja vastaan kuin sinun teräspaitasi? Oletko koskaan semmoisesta vihollisesta kuullut?»
Päivän Sana
Muut Etsivät