Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 19. lokakuuta 2025
"He tappavat minut, mutta minä olen rehellisenä miehenä kuoleva", sanoi Mayer Anshelm vakavasti. "Mene tyttäriesi luo, Gudula, ja käske poikain tulla tänne!" "Kukaan ei saa tänne tulla", sanoi upseeri. "Kaikki huoneet ovat vartioitut, ja missä kukin on siinä hän pysyy, kunnes te hänet tunnustuksellanne vapautatte, taikka vastaisessa tapauksessa, kunnes teidät on ammuttu".
Haavoitettu upseeri kuljetettiin kuninkaalliseen teltaan ja laskettiin kalifin omalle vuoteelle. Taitavin lääkäri tuotettiin; hän tutki haavaa, vaan pudisti päätänsä. Kuoleva soturi tunsi itse toivottoman tilansa. Hänen tuskansa saatiin vaan sillä lievitetyksi, että keihäs vedettiin ulos, joka kohta aikaan saattaisi hänen kuolemansa. Hän tahtoi puhua kahden kesken hallitsiansa kanssa.
Seinäkello ja silloin tällöin lentoon pyrähtävä kärpänen vaan joskus häiritsivät hiljaisuutta huoneessa. "Viimein kuoleva isäntä sanoi: 'niin te kauhistutte, mutta semmoinen on maailma ja semmoinen oli Ilolan kunnioitettu, mahtava isäntä! "Päätteeksi hän vielä nauroi kamalasti, ja meitä värisytti sitä onttoa naurua kuullessa.
"Voi, rakkaat lapset", hän lausui: "minulla on kovat tuskat!" Silloin Joachim Sack, yksi hänen palveliansa, Schlesialainen, sanoi: "Kaikkein armollisin herra, te tulette, Jumala suo, pian paremmaksi." Kohta sen jälkeen lausui kuoleva ruhtinas: "Rakkaat lapset, minä olen kovin kipeä."
Olen kuoleva vaan mä ihminen. Mut kuitenkin neuvosherrojen tään annan tutkia aatoksen, mitä tuosta he tulevan luulee.» Hän vaikenee. On kylmä yö. Veet himmeät laivan laitaan lyö; kuin kuoloa korpien huokuu vyö, kuin kalmaa kaakko tuulee. TIET
Vuorokauden aika katsottiin häntä loppuvaksi ja koko talon väki seisoi myötäänsä hänen sairasvuoteensa vieressä melkein liikkumatta. Kuoleva sairas oli täydellä järjellä viimeiseen hengenvetoonsa asti. Hän puhui harvaan ja heikosti, mutta hänen sanansa olivat painavia. Kättä vienosti puristaen, puhui hän vielä siinäkin Laurille ja pyysi hänen ottamaan vaaria lastensa kasvatuksesta.
Mutta kaikille jakeli hän ystävällisiä varoituksia, neuvoi heitä rupeamaan jäseniksi nuorukaisyhdistyksiin, ilmoitti heille hyviä ja huokeita ruokapaikkoja, joissa he voivat tavata lukuhuoneenkin ja biljardin j.n.e. Näistä keskusteluista kutsuttiin meitä kuolinvuoteelle, kun kuoleva tahtoi nähdä kaupnngin-lähetyssaarnaajan.
Heidän viimeisessäkin taudissaan oli hän hoitanut vanhuksia, ja kuoleva äiti oli antanut hänelle lopun tavarastansa, jotta Martha säilyttäisi sen kadonneelle pojalle.
Ulkona oli pimeä, ja tuiskutuuli huoahteli kylmästi ullakossa, talikynttilä läähätteli kuin kuoleva viimeisiä henkiä vedellessään. Hän ei ollut nukkunut moneen yöhön. Isän raamattu oli hänen edessään pöydällä. Kuinka se oli siihen tullut? Kuka oli sen siihen hyllyltä siirtänyt? Hänkö? tietämättään. Hän avasi sen koneellisesti, käänsi auki kannen.
Sanoisiko tuota osaksi sinne päin, vaan ei hetikään kaikkea? Niin! sen hän tekeekin. Hän aikoo sanoa vaan unta nähneensä; uneksuneensa sitä, että hän itse on kuoleva, sekä vakuuttaa päälliseksi uniensa olleen aina perustavia. Niin! tuon hän tekeekin! Mutta kun Bård sitten menee papin puheille? Pappi tietääkin asiasta enemmän, pappi. Itse pojan äiti on kertonut hänelle siitä liiankin paljon.
Päivän Sana
Muut Etsivät