Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 4. toukokuuta 2025
Maailma jos maksaa voisi kovat päivämme ja yömme, Suomen verikentill' oisi kieli kertoella työmme, lausuis liput sotarinnan moisten Munterien hinnan: moni kultakaulus noita kumartaa sais kompuroita. Hänt' en muistella ma saata, ettei vanha rinta paisu. Missä tuonen toukomaata raatamaan niin varsa raisu!
Ei vielä leikitty se leikki, jonka he alkoivat, he, joilla täss' on vastuu; se meitä uhkaa niinkuin ukkoslonka, hikeä, verta monet maatkin kastuu. Mut kuulkaa, huminoipi Suomen honka: ken armon, rauhan, säälin tietä astuu, kumartaa sille kuusen, hongan havut, kun säästyy kodit, karjat, karjain savut. Oh, Pax Britannica!
Onnekas oli velvyeni, Kynsi kymmenen vakoo Kylvi kymmenen jyvää, Siitä kasvoi onni kaura Onni kaura ja onni otra. Sillä syötteli hevosta Jaaikkoista jalotteli. Jo näkyy neion linna Neion kastari kojoaa. Ammu avattaessa Kiuksu kiinni pannessa! Neito pilotaa piilosta Vaataa vaski renkahasta. Ennen kun kuusi kumartaa, Ennen kun viisi vitsaksi venyy.
Kunpa nyt vain osaisimme oikein niijata ja kumartaa, kun hän tanhunsa lopettaa! Mutta tanhu ei loppunut, se siirtyi vain nyt eteiseen ja kartanolle. Kaikki kansa seurasi perässä pelimannineen. Seurasi myöskin pappi ja lukkari, kumpikin pimeinä kuin ukkospilvi. Tässä eivät ole ikinä asiat oikein, huomautti lukkari silmää viisaasti vilkuttaen.
Teidän täytyy kumartaa ja sanoa: 'Palvelukseksenne, herra korpraali, se tuottaa minulle suuren ilon!! Ja samassa te huudatte niin lujaa, että kaikki kuulevat: 'Viinuri! Viinuri! kaksi lasia väkevää likööriä! Kun hän sitten tuo teidän daaminne takaisin, sanotte te ujostelematta: 'Suuresti kiitollinen!
Vieras on kai suuri herra, jolla on paljon papereita, on ehkä tsaarin jälkeen valtakunnan ylhäisin mies? Aikooko hän lukea porot verottaaksensa Samojeedeja? Muukalainen sanoo tahtovansa oppia Samojeedein kieltä. Tahtooko hän loitsia pois porot tuntureilta? Aikyn astuu esiin lattialle. Hän kumartaa kerta toisensa jälkeen syvään, maahan saakka.
Ollen hallituksen nöyrä renki muistettiin häntä usein palveluksistansa toimikuntia asettaissa. Tämä oli sulonen voide kunnianhimollensa, joka usein pääsi näkyviin. Rikasten sukulaistensa kera oli käytöksensä kotipaikalla kärsimätön. Hän vaati vertaisiltansa täydellistä alamaisuutta ja muistutti joka tilassa oman itsensä olevan sen kultasen vasikan, jota tulisi kumartaa.
Tajusin taivaan airueeksi hänet ja käännyin Mestariin, mi merkin antoi mun hälle kumartaa ja seista hiljaa. Ah, kuinka näyttikään hän vihaiselta! Luo portin astui, valtaraipallansa sen aukaisi hän estehettömästi. »Taivaasta karkoitettu kansa halpa», hän huusi seisten kauhun kynnyksellä, »mist' onkaan julkeus tuo teihin tullut?
Niin viettivät he pääkaupungissa hiljaisesti säästävää elämää, ilman erityisittä suruitta, mutta paljon iloa nauttien; sillä jonkun kerran ainoastaan joku kerta menivät he sulkuin ulkopuolelle ja katselivat kaupungin varsinaista alaa. Dora sai nähdä kuninkaallisen perheen ulos matkustavan ja kumartaa kuningaattarelle, joka kumarsi melkeen suorastaan hänelle, niin että hän punehtui.
Istuimeltaan kirjatulta Frode ruhtinas katseen kääntää Melkein mielin hellivin Ruhtinalasten leikkihin. Kuules, on kuin lintuin ääntä, Linnunpoikien tirskunaa! Kansleri-Mammonpappi saapuu, Sievään kumartaa: Lisävoimaa, luvallais, Grotten työhön tarvittais. Onneks orjain kohdut nuo Lapsia meille summat suo. Monet työpurot pienet näin Virraks paisuvat, yhdistäin. Paljon työtä, Kivet painaa, Orjalasten on tarvis myötä, Pikkulapset työhön lainaa! Frode vastaa: lapset myötä Nehän kaipais, luulen mä, Hieman hymyä, leikkiä Välillä, Kunnes kestävät myllyn työtä? Ruhtinas, laita lapset myötä! Kuritoinna, muistapas, Kasvavat nää laiskat rentut;
Päivän Sana
Muut Etsivät