Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 18. lokakuuta 2025
Hellitäs meille ensin reima polska, sitten saat kuulla kaikkityyni. Mutta Liisa kulta... Ei sanaakaan, Hannu! Viulu käteen ja jousi toiseen! HANNU. Oi, hyvä, kiltti Liisa kultani! Suu poikki korvia myöten, Hannu! Tee mitä käsken; sillä tiedäthän, että jos kiltti Liisa kultasi kerran suuttuu, niin et sinä saa kuulla puolta sanaakaan! Hei pojat! Nytpä saatte kerrankin tanssia oikein reiman polskan!
Tuop' on tuima Pohjantähti se sanan sanovi täyden: "Ohoh, urosta onnetonta, leimua petetyn lemmen! Jo on kultasi levännyt kupehella Kuu-jumalan, onpa outo nauratellut naista Päivyen pätöisen, joka ilta jo iloinnut, joka aamu armastellut, suikannut suloista suuta, kaulannut Kavetta mointa poistuessa sun poloisen avaruuden askareille!" Kaaret vahvuuden kajahti: "Puhui totta Pohjantähti!"
Silloin Elsa sanaakaan virkkamatta läksi ulos ja lukitsi ovensa, pistäen avaimen taskuunsa. Aamu-aurinko paistoi mitä ihanimmasti, kun tytöt astelivat yli kauniin vihannan niittykedon. Päivä kultasi mitä somimmasti seudun metsät ja läheisen meren lahden ja lintujen vienot aamuvirren sävelet kaikuivat viidakosta.
Horjuvin polvin katseli Amos rukoilevaa tyttöä, puristettu nyrkki aukeni, ja hän pyyhkäisi kädellä otsaansa ja kasvojansa, niinkuin tahtoisi hän pestä pois pahan kuumeunelman. "Sinä olet oikeassa, Martha!" sanoi hän sortuneena, "minä tahdon mennä kanssasi kotia". Mutta värvääjä kuiskasi hänelle korvaan: "Onko tuo sinun kultasi? Hyi, etkö häpee: niin kaunis poika ja noin ruma tyttö!
Siellä odottivat häntä jo monet ruhtinaat, jotka olivat tulleet keisarin käskyjä tiedustelemaan. Seuraavana aamuna, kun aurinko ensi säteellään kultasi Iivanin kirkontornin, lensivät komeat vaunut, joita isot kauniit mustat hevoiset veti, Moskovan katuja pitkin etelään päin. Vaunuissa istui Pietari ja Martta. Jälessä seurasi keisarin joukko.
Se kultasi kellertävät koivut Tähtiniemen puistossa ja lahdelman välkkyvän pinnan. »Erkki rakas, nosta minua», pyysi Aune. »Tahtoisin nähdä auringon laskevan.» Erkki nosti hänet hellävaroin.
Syksyn sulosuruinen valo kultasi luonnon sammuvalla loistollaan niinkuin rakkaus, joka kaikki voi, mutta joka nyt elämän rajalla sanoo jäähyväisensä. Nuorukaiset seurasivat miettivinä noita miehiä. Heidän sydämmensä oli täynnä kaikkea sitä, mitä olivat kuulleet. Semmoista ei kukaan muu ollut puhunut. Juhana katseli Yrjö Maunua: Kuka mielestäsi oli oikeassa? kysyi hän. Kyllä Löfving oli oikeassa.
Ei ollut saarta rajoittamassa taivaanrantaa eikä ainoata purjettakaan meren yksinäisyyttä häiritsemässä. Aurinko oli lähellä laskuaan ja kultasi pilven, joka hiljalleen purjehti taivaankannella. Anna seisahtui lumottuna. Noin voimakkaana vaikka tyynenä, noin yksinäisenä ja salaperäisenä hän ei luullut ennen merta nähneensä. Häntä pelotti hänen oma pienuutensa.
"Sinun kultasi!" sanoi Laila ja riuhtasi itsensä hänen syleilyksestään, "enhän ole sinua nähnyt koskaan ennen," ja toiset tytöt nauravat pojalle, kun hän, tuommoinen köyhä raukka, rohkenee kosia Lailaa. Mutta poika ei tuosta ota hämmästyäkseen. "Katso nyt edes minuun!" sanoo hän, "ja kuule, sinä tunturin ihanin kukka!
Minä näetkös olen pitänyt sinua silmällä ja tiedän kyllä, mitä kaikki muutkin tietävät. Kuules, sanonko kultasi nimen? HANNU. No annas kuulla! LIISA. Alkukirjain on R. HANNU. Entäs sitten? LIISA. Toinen on i. HANNU. Rii... eihän siitä synny sen enempää. LIISA. Vai ei!..... Riitta .... kuulitkos: Riitta! Riitta! Vaan siitä ei kai sittenkään synny sen enempää. Ah, lakkaa jo Liisa!
Päivän Sana
Muut Etsivät