Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 10. lokakuuta 2025
Ja sanoopa sitten Sakris, sanoo juuri samana päivänä, jona Nelma huomasi akkojen häntä osoittelevan, että hän vie kultansa illalla peltimestari Savolaisen luokse visiitille. Savolainen oli nimittäin ihan äsken ostanut itselleen huvilan, aikoi muuttaa pois nykyisestä asunnostaan. Siksi kutsui hän tuttavia ja naapureita luokseen jäähyväisille ... joukossa myöskin Sakris Kukkelman.
Niin voipi tytölle käydä Paetessa partasuuta. KIRRI. Pois utalat ennustajat! Itse joudatte jokehen. KOUKI. Mitä pullikka puhelet Kalevalan kaunihille! KIRRI. Kaunis on kaskessa kanto! KOUKI. Olet mies pahan sisuinen. KYLLI. On sillä sakea sappi, Joka kultansa kadotti. KIRRI. Ei ota mun kaunistani, Ei hyvällä, ei pahalla Vanha Väinö ei ikinä!
Ahne on Panu, perso tavaraan, vaan sinne meni isot perinnöt. Vei appi kultansa, hopeansa Valamoon, siellä vaskensa luostarin kelloissa kumajaa. Sen sai, lähti merta edemmä kalaan. HELUNA Kun ei tuo toki teitä ottanut? Sanotaanhan aikoneen. ILPOTAR Ei ole akkansa osannut lapsiakaan tehdä kuin tuon yhden poikaruikaleen. Sekin on tullut äitiinsä. Ei tule Joukosta tietäjää.
Hän astui sitte edelleen, Jussi nousi seisoalle ja pyyhkäisi silmiään. Ylpein pariskunta, joka sinä päivänä läksi herraskartanosta, oli epäilemättä alamittainen ja hänen kultansa. EI NIME
Mut muuten ne lepäsi lippaissa ja piirongin laatikoissa oi, muistatko impeni iloa, kun saimme lapsena penkoa noissa! Ja muistatko, silloin jos käsiimme sai pikkunen samettilipas, heti äiti sen kiiruhti korjaamaan ja hän silmäänsä kädellä hipas. Se oli hänen onnen lippaansa, onnen kultansa ainokainen tai oli se vaan hänen äitinsä onni tai äitinsä äidin vainen.
Sano hänelle, että se oli hän eikä hänen omaisuutensa ja kultansa, josta minä pidin; sano hänelle, että minä ikuisesti pidän hänestä ... ja kuules, anna tänne sakset... Näes, Berndt, anna hänelle tämä hiuskiehkurani ... niin, tee se.
Menen katsomaan, koska on kutsuttu, menen näissä omissa arkisissani, niin näkee, niin saa nähdä ihan semmoisena, kuin olen entisen kultansa kuninkaanpoika. Astun eteensä keskelle lattiaa ... tässä olen ... tunnetko vielä? Väkeä tunkeili porstuassa ulos ja sisään. Marja olisi jo peräytynyt, jos olisi päässyt. Täytyi kuitenkin tunkevain tieltä pujahtaa porstuaan.
Kukko lauloi kullallensa, Kananlapsi kaunollensa, Varis lauloi vaahtokuulla, Kevätkuulla keikutteli; Minun lauloa pitäisi, Reiän olla laulamatta. Reiän on kultansa kotona, Turvansa tutuilla mailla; Minun on kulta kulkehella, Minun turva tuul'ajolla, Leivänsaaja lentehessä, Kyntäjä kylän kululla, Rannalla rahan hakija, Kapelulla karhitsija.
Silloin minä lauloin senkin laulun, joka alkoi näin: Vesillä, vesillä vetten päällä on niin lysti luistaa arvaella aikojaan ja kultoansa muistaa. Illalla, illalla, illan suussa kaiho mieltä kaivaa kaikilla muilla kun kultansa on ja minä olen yksinän' aivan.
Ja ramppali, pali, ramppali, pali rallallal-laa. Ja kirkosta sitä kultansa tykö mennä jo saa. Ka!... Sitä vaan että... Kosia sinua lopullisesti arvelin. Ka... Kaipa se...
Päivän Sana
Muut Etsivät