Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 21. kesäkuuta 2025
SIMEONI. Vaikka emme lukeakkaan osaa. JUHANI. Vaikka emme lukeakkaan osaa. SIMEONI. Mutta uskomme kuitenkin. JUHANI. Mutta uskomme kuitenkin ja luotamme lujasti siihen. SIMEONI. Mene nyt. JUHANI. Mene nyt! SIMEONI. Kohta kukko kiekuu. JUHANI. Kohta kukko kiekuu! SIMEONI. Ja Herran valkeutta huutaa. JUHANI. Ja Herran Zebaothin valkeutta huutaa! SIMEONI. Mutta hän ei ole huomaavinansa.
JUNKKA. Maksuksi syö koko kukko, suolineen, sorkkineen. PAAVO. Kuka tämän sitten ottaa? Tuo neitsykö? EEVA. En huoli. PAAVO. Minä jätän tämän tänne. Ottakaa, kapteeni, koppa ja pankaa se johonkin sopivaan paikkaan. JUNKKA. Jos et, poika, oikealla usko, niin minä annan sinulle keppiä! PAAVO. Elkää hiidessä, hyvä kapteeni, muuten tulee viimeiset kummat. Katsokaas nyt.
Kukko vaan kiekuu karjapihalla, mutta tässä talossa suinkaan ei ole "kukon virret viisarina". Vasta kun aurinko on hyvän matkan ylennyt taivaanrannalta, astuu kaksi renkiä, piiput suussa ja suitset olkapäällä, huoneestansa. He katsahtavat ympärilleen, ojentelevat itsensä ja rykäsevät.
Palvelin minä rikasta miestä, Rikasta miestä ja viisasta, Sain minä vuohen palkastani; Myy minun vuohen, Mää minun uuheni, Röh minun sikani, Hau minun koirani, Nau minun kissani, Kai minun kanani, Kukko sanoi kukkuluuraa.
"Sehän on warsin hywä, kun osaa lukea; mihinkä asti osaat?" "Aapisen ja käskyt katekismuksesta ulkoa, tawata ja koko sanalta lukea sisältä." "Onpa sitä siinäkin niin pikku tytölle kuin sinäkin olet." "Onko se tosi, että aapisen kukko tuopi makiaista, kun lukee ahkerasti?" sanoi tyttö ja katsoi weitikkamaisesti minua taas silmiin. "On se tosi ... kyllä se tuopi." "Mistä te sen tiedätte?"
Jos hyväksytte ehtoni, niin sovimme asiasta, ja silloin luulen minä, että teillekin vielä kunnian kukko laulaa. JANNE. Oi äiti, se ei ole mahdollista! Saisin siis todellakin vielä palata entiseen toimeeni ja työhöni, jota niin kovasti olen ikävöinyt ! Laura, kuuletkos sinä mitä äiti ? LAURA. Kuulen, kuulen! Mutta myödä kaikki?
Konsa kukko kerran lauloi, Lauloi kerran, lauloi toisen, Silloin aika nosta nuoren, Hetki haikia havata. Kons' ei kukko laulakana, Ei äännä isännän lintu; Piä kuuta kukkonasi, Otavaista oppinasi.
Tuhannen vuotta on kuin yksi vuosi, ja, päinvastoin, yksi vuosi on kuin tuhannen vuotta. Niinpä aika Jumalanki edessä. Peijakas! kuin kaksi Jumalaa pilvistön sumukerroksessa. ARISTARKUS. Kaipaus ja itsekielto, suuret ovat ihmetyös! Nämät kaksi kumppania olet sä nostanut korkealle, että tuskin silmämme heitä erottaa. O ihme! TITUS. Jos toki voisit olla äänettä, sinä omahyötynen ja ylpeä kukko.
"Katsokaa, katsokaa, kuinka paljon...! ja wielä nurkkahyllylläkin... Ei isä eikä äiti narraa ... eikä wieras narraa ... eikä eikä kukaan ihminen narraa ... toipa se kukko, kun olin oikein ahkera..." lörpätti tyttö saaliitansa näytellessään wanhemmilleen ja minulle.
Kuitenkin witkasteli pikku Tiina; oli niinkuin olisi hän ajatellut: "He narraawat minua kaikin", mutta kuitenkin näytti hänen haluttawan saada tietoonsa, olisiko ehkä kukko jotakin nyt tuonut. Hän rupesi itseksensä muka jotakin hyräilemään, ikäänkuin wieroittaakseen muiden huomioita pois itsestänsä.
Päivän Sana
Muut Etsivät