Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 21. lokakuuta 2025
Puhuva mullikka! ONNEN HERRA. Mikä tämä talo on? HEI LOTTA. Mitä se sitten sinua liikuttaa, mullikka? ONNEN HERRA. Minun pitäisi saada korea kukko. HEI LOTTA. Sus siunatkoon! ONNEN HERRA. Ihminen, ihminen, ei saa mennä! HEI LOTTA. Minä teen ristinmerkin tähän maahan ja sen takaa kysyn sinulta: Mikä olet sinä? ONNEN HERRA. Minä olen kapteeni Ramberg. HEI LOTTA. Sus siunatkoon, kapteeni Ramberg!
Ja tosiaankin; seuraavana aamuna, kun me kaikki olimme suuruksella, tuli semmoinen tuulen puuska, että se täristytti koko rakennusta ja musta kukko lensi huoneesen sekä syöksyi tuleen, jossa yhdessä silmänräpäyksessä paloi tuhaksi. Emäntä olisi pelastanut kukon, mutta Martti tarttui hänen kasivarteensa sanoen:
Silloin kolmikannassa rymistettiin taas pirttiin, istuttiin penkille, kädet helmoihin ja katsottiin myötään kattoon lamppua. Siinä sitten tuumittiin mitä saavat tuliaisia. Hilmalle isä oli luvannut tuoda aapisen, semmoisen punakantisen kuin Elsallakin oli ja jossa oli kukko lopussa. Helli vain odotti "hirveän paljon" makeisia, "vittiinkin kymmenen viititoitta paljon." Elsa ei tiennyt mitä hän saa, vain jotakin hänkin arvasi saavansa.
Ja niin ajoi kotinsa kartanolle Sakari morsiaminensa ja joukko mukana. Tuuliviirin kukko katseli jumalattoman pitkän riukunsa päästä uljaana isäntää, joka nyt niin komeasti kulkien kotiinsa palasi. Kanat säikähtivät ja kaakattaen juosta ryöhöttivät pakoon aitan sillan alle. Kukkokin pelästyi.
Tahvanus on tallirenki, Hänpä tuon sanoiksi virkki: "Onko jo toet toteni, Valehettomat valani? Joko on syntynyt Jumala, Yliarmo auennunna? Jopa on veitsenpää vesonna, Jonka siltahan sivallit, Sekä kukko laulanunna, Jok' oli paistina vaissa. Viel' on härkä ammonunna, Jok' oli luina lattialla. Jo nyt luovun Ruotuksesta, Pakenen pakanan väistä, Otan uskon Kiesuksesta, Kastin kaikkivaltiasta."
Ja Verna Roosa iloitsi, Kun kevät hehkui tuoksuineen, Ja koivu pitkin hapsineen Kasteessa aamun kiilteli. Ja linnut lauloi iloiten, Ja käki kukkui helkytti Ja joskus kukko kajahti Pihalla kovin kiekuen. Ja ruohot, kukat kasvoivat Niityllä päivän paisteessa, Ja perhot niiden latvoissa Niin ihanasti nuokkuivat.
Niin varmaa, sanoi hän, kuin kukko Jaakopin kirkon tornin huipulla; ennen se laulaa, kuin minä teidät petän. Sitten saan verkalleen jatkaa, kunnes lehdet täyttyvät; en tosiaankaan tohdi sitä ennen palata Tukholmaan; lienee myöskin parempi, etten tiedä, kuinka monta lehteä kirjassa on.
Hän uskotteli eukkoa, että hän ainoastaan muutaman juoman kautta tainnuttaisi teitä hiukan, sitten veisi ulos kaupungista, ja sanoisi sitten, ettei hän tiedä mitään: te olitte muka katsoneet liiaksi kannun pohjaan; vaan se peto oli jo edeltäpäin päässänsä päättänyt paremman olevan toimittaa teidät pois maailmasta, niin ettei mikään kukko enään voisi mitään siitä laulaa.
Tahvanus on tallirenki, Hänpä tuon sanoiksi virkki: "Onko jo toet toteni, Valehettomat valani? Joko on syntynyt Jumala, Yliarmo auennunna? Nousipa kukko laulamahan, Kananpoika kaikkumahan."
Kuin kiitää kuudan-maisemat, kuin kaukometsät väikkyy, kuin yllä tähdet, taivahat ja taivaanrannat läikkyy! »Kuu kirkas on! Ah, armahain! On raisut ratsut vainajain! Sua kammottaako kuolleet?» »Ah. voi! Sa jätä kuolleet!» »Hei! Hei! Jo kukko kiekuihan? Pian tuntihiekka loppuu. Ah, tunnen aamun koittavan! Hei, orhi, nyt on hoppu! Hihhei! Päämäärä tässä on.
Päivän Sana
Muut Etsivät