Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 21. kesäkuuta 2025
Pääskyn pesä räystähässä, Oravaisen petäjässä: Mulla vain on ilman alla Koti kaikkialla. Kukko kiekuu orrellansa, Sirkka laulaa loukossansa: Minun laulun' ilman alla Kaikuu kaikkialla. Muilla ompi yksi kulta, Silt' ei puutu lemmen tulta: Mulla vain on ilman alla Kulta kaikkialla. Liisa. Kuka maankuleksija tuolla laulaa? Juhana. Liisaseni! Liisa. Juhaniko täällä? Tervetullut! *Laulu 10.* Juhana.
EEVA. Mitä tässä laulelette. Pitäkäät suunne kiinni, niin on parasta. AAPELI. Hscht! Morsian ei suvaitsekkaan laulettavan. EENOKKI. Hmm! Mutta laulu on kaksi lukua. EEVA. Tässäpä kyllä keekoilemaan niinkuin kukko. EENOKKI. Kukkoko? EEVA. Ei yhtään laulua, sanon minä. AAPELI. Ei ei, koska niin on tahtos. AAPELI. Laulu olkoon tällä erällä.
Saanut ei paljo saalihiksi: sata saavia lihoa, sata syltä makkarata, verta seitsemän venettä, kuuta kuusi tynnyriä noihin Pohjolan pitoihin, Sariolan syöminkihin. Tupa oli tehty Pohjolassa, tupa laitto, pirtti suuri, sivulta yheksän syltä, päästä seitsentä leveä. Kukko kun laessa lauloi, ei sen ääni maahan kuulu; penin haukunta perässä ei kuulu ovehen asti.
PENTTULA. Tutkikaa hänen pussinsa; pohjalla löydätte pienen puulaatikon, jossa on viisi sadan markan seteliä. Joutukaa, ennenkuin hän karkaa käsistämme! Mitä se syrjäiseen kuuluu, mitä itsellisen pussissa on. PELTOLA. Mielestäni voisitte sen itse tehdä, Penttula. PENTTULA. Minä sen teen, ja minä sen vastaan. Mistä kukko kullat saapi, kana hopeat kaivaa. Mistä kukko kullat saapi, kana hopeat
Monet kasvit ovat pirulle mieleisiä, samoin hiilet ja tuhka, mutta kynsilaukka ja suola vastenmielistä, siksipä suolanlukemisella ajettiin piruja pois eläimistä ja ihmisistä, Suomessakin . Kilpikonna oli pirun uskollinen palvelija, mutta kukko itsepäinen vastustaja. Suomentajan muistutus. Piru on myös taitava käsityöläinen, mutta halveksii likasia töitä on taitava rakennusmestari.
Ja siitäpä ei kunnian kukko laula, sillä pinnalle puhkeaa mädännyt sydän, vaan kunnialla päättyy vilpitön elo. Sitä uskon minä! Reetta. Niin mies aikojaan eleli, vaan surujen kuorma vaimoa painoi. Vuoteen helmahan vaipui vihdoin lapsien hoiva, vaivojen painosta terveys murtui. Itsepä näin kuin toivon kirkkaana paistoi sairaan kalpeat kasvot. Pelastua halasi hän vaivojen maasta.
Joka kerta kuin poika ryntäsi häntä vastaan kuin nuori kukko, joka luulee ettei se ole luotu muuksi kuin hallitsijaksi, kohteli Olina häntä mitä tyynimmällä arvoisuudella, mutta samalla hänen rypistyneet kasvonsa osoittivat jotain, jota voisi selittää näin: saat mennä sinne mistä tulit, minä en sinua tarvitse! Sanat tosin eivät tulleet lausutuksi; mutta ne olivat valmiina kielenkärjellä.
Ell'emme olisi vieraassa paikassa, niin saisit mar aika 'tupermullikoita', ja 'vönttiis' niin, että 'kukko pienimmät luus nokkisi'. Sinä hunsvotti!" "Isä-kulta! Anna anteeksi!" "Anteeksi sinulle kanalja!" "Anna tämä kerta kuitenkin", rukoili Olli ja itki.
Palvelin minä rikasta miestä, Rikasta miestä ja viisasta, Sain minä kukon palkastani; Kukko sanoi kukkuluuraa. Palvelin minä rikasta miestä, Rikasta miestä ja viisasta, Sain minä kanan palkastani; Kai minun kanani, Kukko sanoi kukkuluuraa. Palvelin minä rikasta miestä, Rikasta miestä ja viisasta, Sain minä kissan palkastani; Nau minun kissani, Kai minun kanani, Kukko sanoi kukkuluuraa.
Hän vastasi: «Minä tahtoisin semmoisen kirjan, jossa on kukko takana, ja sitte tahtoisin minä sen kirjan, joka tuolla akkunalla on«. Kirjakauppias oli rehellinen mies; hän ei käyttänyt hyväkseen pojan tietämättömyyttä.
Päivän Sana
Muut Etsivät