Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 10. kesäkuuta 2025
Oletko kuullut, että hänkin aikoo ottaa avio-eron? Ja kuka muu? kysyi Liisa. Johannes hämmentyi hiukan hänen tiukasta, tutkivasta katseestaan. Ei kukaan, hän koetti selittää. Tarkoitan ... ei kukaan muu tällä kertaa. Minähän olen jo aikoja sitten ottanut sen. En tullut tässä yhteydessä sinua ajatelleeksi, sanoi Liisa. Johannes huomasi, että hän oli iskenyt kirveensä kiveen.
Ja kaikki, jotka tämän näkivät, eivät olleet uskoa silmiänsä. Mutta Sigismund prinssi sanoi: "Minä tiesin näin käyvän. Adalminan helmi on kaunis, mutta paljoa kauniimpi on nöyrä sydän." Sitten vietettiin suuret, iloiset häät kuninkaan kartanossa, ja ne neljä kamarineitsyttä ja neljä kamaripalvelijaa pääsivät vapaiksi tornista ja punaviittainen, rumapartainen teloittaja asetti kirveensä nurkkaan.
Onko se siellä? hän kysyi siltä piikatytöltä, joka viimeksi huusi. Kuka se? Kalle herrako? Niin juuri. Eikä ole. Pistäytyi äsken, mutta meni takaisin kammariinsa. Yrjö iski kirveensä halkoon kiinni ja läksi tupaan. Hän istui vielä penkin päässä ja söi, kun Kalle tuli ovesta sisään. No, täällähän se nyt on. Hyv' iltaa, Yrjö! Tokko sinä minua enää muistatkaan? Yrjö punastui.
Vanha äiti osoitti erästä Venäjän ala-upsieria, sanoen: "tuo halkaisi isäsi pään". Ennenkuin kukaan kerkesi sanaakaan sanomaan, ennenkuin Roth oli ehtinyt tarttua Paavon nostettuun käteen, oli tämä viskannut kirveensä murhaajan päälle, joka vaipui vereensä. "Mutta missä on hän?" kysyi Paavo vieläkin ja vastausta odottamatta riensi hän taistelupaikalta taloon, joka jo oli ilmitulessa.
Jos koettaisi rukoilla Tiinaa ja pyytää olla tässä edes Joulun taakse?... Olisi silloin jo kappale talvea kulunut ja kodittomuuteen tottunut... Mutta eihän tuotakaan raatsisi tehdä, Tiina kovin vaivautuisi. "Hyvä Jumala, mihin tässä kuitenkin joutuu!" Matti tuli sisään, laski kirveensä nurkkaan, kävi istumaan havutukille takanviereen ja pani tupakaksi.
Nyt hän ei parhaalla tahdollaankaan jaksanut kiittää Signeä siitä uudesta murheen antimesta, jonka tämä vähillä keinoilla oli hänelle valmistanut. Että hän olikin ollut niin houkka ja vielä kerran lyönyt kirveensä kiveen! Olihan selvää, ettei Signe häntä ollenkaan rakastanut. Olihan tietysti ollut tämän puolelta vain mielioikku lähettää tänään tuo kirottu kirje hänelle. Tietysti mieli-oikku!
Että se saattoi sen sanoa, vaikka olikin totta mutta että se saattoi sanoa: »Vanha kanttura, vääräsääri, väkäleuka!» Sillä minkä minä sille mahdan, minkä minä mahdan sille, mikä on minussa luonnon vika? Näithän sen ottaessasi, tiesithän sen minulle tullessasi, että vasemmukseni ontuu vaan että saatoit sen minulle sanoa? Hän jätti sittenkin hakkauksensa, laski kirveensä maahan ja istuutui.
Mutta kun hän seuraavana päivänä iski kirveensä petäjän juureen kuului kaatuvien puiden ryske metsävahtien korviin ja he tulivat kysymään: mikä mies sinä olet? ja sanoivat: ei tähän saa rakentaa, tämä on kruunun maata. Sillä niinä vuosina kun veneh'ojalaiset kartanon maita viljelivät, oli maamittari jakanut muutkin kylät ja tuomari hänen jakonsa vahvistanut.
Viimein lopetti mies laulunsa, nosti päätänsä ja huomasi pienen kuuntelijansa. Ja olipa tämä näkö todellakin niin hauskan viehättävä, että mies heitti pois kirveensä, pani kätensä ristiin ja katseli vuorostaan poikasta, joka yksivakaisesti ja luottavasti niinkuin konsanaankin silmäili miestä, odottaen mitä siitä tulleekaan.
Mutta tuskin he olivat ehtineet kirveensä iskeä pakanallisen uhripaikan ikihonkiin, kun hyökkäsi miehiä metsästä ja toisia tuli koskea alas viilettäen. Siinä syntyi tappelu, ja verta jo vuoti. Mutta kun munkki kuuli kahakan, niin ruuhellaan suvannon poikki souti ja sai sovinnon aikaan.
Päivän Sana
Muut Etsivät