Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 10. kesäkuuta 2025
Se tapahtui nopeasti ja kiihkoisesti. Viimein hän tahtoi ottaa kirveensä, avasi laatikon kirves oli poissa. Raivostus oli täydellinen. Kuin tiikeri, ketteränä ja silmät palaen hän puhaltautui keittiön läpi sänkykamarin toiselle ovelle. Sekin oli kiinni. Hänen nyrkkinsä ponnahti ovipeiliin, mutta kirkaisten hän vetäsi nyrkkinsä pois, sillä se oli pimeässä sattunut peiliraamien särmään.
Olipa puu edessä kuinka korkea ja paksu tahansa, sen täytyy kaatua siinä, mistä Herra on tiensä viitottanut ja kirveensä puun juurelle pannut. Niin, minä tiesin kyllä, että Fincke on hyvä ystävä tuon Panun kanssa. Reita on minulle kertonut, ett'ei hän suostunut antamaan apua hänen äidilleen, kun Panu oli hänen isänsä tappanut. Heidän täytyi paeta täältäkin.
Niinhän sitä sanotaan ja taitaa se niin ollakin, että onni se on ihmisen parhain perimies, sanoi Sergeliuskin ja nousi pöydästä kävelemään lattialle. Aamulla ennen päivän koittoa Hemmi ja Tuomas tahkosivat ja hioivat isot kirveensä ja kun himmeä päivän viilu alkoi ilmestyä taivaan rannalle, lähtivät Hemmi ja Tuomas Hyllyväiskeron juurelle kaatamaan hirsipuita.
Nyt saatte rakkaita terveisiä, vanhemmiltanne: Yrjänä Kailanen ja Heikki Närkkiläinen ovat kesän aikana kulkeneet länteen päin." Pekan silmät säihkyivät hänen kuullessaan miehen kertomat uutiset, ja Antti iski jättiläisvoimin kirveensä pölkkyyn. "Pekka", sanoi hän, "lähdetään! Isä ja äiti tarvitsevat meitä. Vetalainen, tule jo toimeen ilman meidän apuamme: meidän täytyy nyt lähteä!"
Mikko hyppäsi ennenkuin muut kerkisivät, koppoi kirveensä, rotasi pienen honkasorvan maahan, pilkkoi sen sästyiksi, otti omasta tulestaan kaksi palavaa honkakekälettä, asetti ne kannon juureen, niitten päälle asetteli ne pilkkeet ja viittasi kädellään siihen vieraaseen herraan ja toisella kädellään valkeaa savua tupruavaan tuleen.
Antin mentyä lähti Pekka mielipaikalleen tunturin huipulle ja viipyi siellä kaiken päivän. Seuraavana aamuna hän oli varhain liikkeessä. Hänen kirveensä iskut kajahtelivat metsästä kaiket päivät, ja kun Antti melkoisen ajan kuluttua korotti karhean äänensä, souti Pekka häntä vastaan somasti tehdyllä, siistillä ruuhella, joka oli rakennettu vanhasta, ontosta hongasta.
Mutta kai se tästä joksikin muuttuu», arveli Juho, meni tupaan, otti kirveensä, jota alkoi hioa, ja sanoi: »Pane kuuma puuro päälle, määräsi entinenkin lääkäri, olipa tauti mikä tahansa. Niin minäkin itselleni: Tee työtä, Juho.» Ja mökin pihalla suuri honka alkoi Juhon kirveen iskuista helein äänin soida, kun Esteri lähti kotia.
Heti hän sitte läksikin sotajoukkoineen liikkeelle . Pariisissa hän teki lupauksen rakennuttaa kirkon pyhille apostoleille, jos hän onnellisesti palasi sodasta, ja samalla hän viskasi kirveensä, sanoen, että kirkko oli rakennettava siihen paikkaan, johon kirves putosi. Myöskin lupasi hän, jos hän voiton jälkeen onnellisesti saapui Tours'iin, lahjoittaa sotaratsunsa pyhän Martinuksen kirkolle.
Mutta samassa hän hypähti pystyyn. Sillä pääportilta päin alkoi lähetä meteli. Vahva portti oli saatu vihdoin rikki. Ryskyen se kaatui sisäänpäin, ja Teja meni vihollisensa taloon. Kynnyksellä hyökkäsi hänen kimppuunsa väijyksissä olleen pantterin tavoin mauri, joka tarttui vasemmalla kädellään hänen kurkkuunsa. Oikeassa välkkyi puukko. Gootti pudotti kirveensä.
Sanoiko se sinulle, että minä hänet väkisin vein? Veit, veit! En minä häntä vienyt, itse rannassa syliini syöksyi. Juha kohotti uudelleen kirveensä, mutta Anja heittäytyi Shemeikan suojaksi huutaen: Omasta halustaanhan Marja lähti! Shemeikkaa rakasti, täytyi rakastaa jo ensi näkemältään, ja sinua inhosi ja vihasi itse sanoi! Sinua vihasi ja sinua kuolevaksikin toivoi! Toivoiko? Toivoiko?
Päivän Sana
Muut Etsivät