Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 25. kesäkuuta 2025
"Ja minä," lausui hän vakavasti, "minä en tahdo vetää päälleni isäsi kirousta, vielä vähemmin sinun päällesi, rakas Severin; heitä pois ne ajatukset, minä rukoilen sinua." "Mutta äidin siunaus poistaa isän kiroukset.
Niinkö tulee runsas riista käyttää, Jota joskus pelto meille tuo, Niinkö kiitollinen mieli näyttää Kohtaan Herraa, joka viljaa suo? Varokaamme vihan vitsausta, Ett'ei sitä saisi kansa, maa, Kun se omin käsin kirousta Vuodentulostansa valmistaa! Miehet, vaimot, lapset! taistoon vastaan Pahempaa kuin tulipaloa! Ei se polta hyvää ainoastaan Maallista: se jäytää sielua.
"Olkaa rohkeat, toverini, älkää ajatelko sitä kirousta, minkä Bumbiree-villit viskasivat peräämme; pahojen ihmisten kiroukset voivat usein vaihtua siunauksiksi", sanoi Stanley rohkaistakseen heitä.
Prefektin kasvoilla kuvastui voitonriemua. "Mutta minä en", jatkoi munkki, "voi kestää hirmuista sanaasi: minun tähteni olet tehnyt tekosi ja rikkomuksesi. "Kuule siis, en koskaan, vaikka se muuten minua houkuttelisikin, sillä minua miellyttää enemmän Golgatan orjantappurakruunu kuin Rooman verellä tahrittu kruunu ottaisi perintöäsi, johon liittyy niin monta kirousta.
"Kun haudan partaalla ollaan, silloin ei valehdella", vastasi Anders, "ja tämä on kuolemakseni, sen minä varsin hyvin tunnen. Mutta sinä iskit kiinni, Marit, sinä olet kirouksena taloni kynnyksellä maannut". "Olenko?" vastasi Marit; "olihan sulla vaimo karkoittamassa sitä kirousta". "Jumala häntä siunatkoon, häpeällistä olisi moittia häntä.
Miksi kirousta ja mistä syystä kiroisin miestä, jota en tunne, vaan jonka elämä on minulle pimeys? Miksi kirousta? Siunattu, siunattu olkaat aina! Se lisää tässä ahdistusta vaan ja saattaa vielä armottomemmaksi koston ruoskan. Voi! etkö tunne minua enään ja etkö muista mitä olen tehnyt ansaitseva kirousta, kirousta? RACHEL. Ettekö ole Romasta? CANZIO. Minä olen Canzio.
Ja nyt minä, kohtaloni Jumalan käteen uskoen, istuin ja odotin, että kansa kadulla rupeaisi sivuitse juoksemaan, apua huutaen. Vihdoin viimeinkin kuulen kannussaappaitten helinän ja miekkain kilinän porstuasta, vaan eipä kuulunutkaan sieltä mitään kirousta, päinvastoin vaan kaksi hyvin siivoa kolkutusta oveen.
Silloin, silloin vasta tunsin, että olin kadottanut hänet iäksi, ystävän, jota olin rakastanut ja vihannut, ja jonka olin murhannut. Silloin, silloin vasta näin, ettei minulla enää olisi rauhaa, ei iloa, eikä toivoa. Siitä hetkestä sydämeni kovettui ja elämä tuntui minusta olevan täynnä kirousta.
Nyt taivaallisen koston hedelmiä Sa nauttia saat... Mut jo himmenee Mun näkön' ... päivä laskee... Kuolema Ois mulle suloinen, mut sinun tähtes Ja sinun ilki-töittes tähden, Lalli, Se katker' on... Sa joudut kadotukseen Ah, ijankaikkisehen! Pispan veri Huutaapi kirousta sinulle. Vaan ei... Se huutaa parannusta! Vielä On sinun pelastukses mahdollinen! Oi Lalli, lähde pian, pian pakoon!
Maailman kavaluudesta ja nurinkurisuudesta jatkuu kirousta enemmän kuin niiden mitättömyys oikeastaan ansaitsisikaan. Ne synnyttävät usein valhetta ja vihaa, joista muita ilkeitä paheita vuorostaan johtuu.
Päivän Sana
Muut Etsivät