United States or Uganda ? Vote for the TOP Country of the Week !
Kuollon kellot soi! Kuollon kellot soi! Verkallensa hautaa kohti Ruumissaatto kulkee, Tungos kadun kulmanteessa Siltä tien nyt sulkee: Vaimo kurja ryysyissään Nostaa lasta käsillään Itkevää ja lausuu: »Kuollon kellot soi! Sulle, kansan ruttotauti, Tuomioksi soivat; Kylvit tulta, kirousta, Kansalaiset joivat Joivat leivän lapsiltaan, Kirosivat kuollessaan Itsensä ja sinut! Kuollon kellot soi!
Sielu: Janoat, rakas Herrani, Sielujen pelastusta; Halajat nostaa sieluni Oi, kiitos! kirousta Sieluni tuntee kauhea On synnin julma valta Oi, nosta, auta minua Jo kadotuksen alta: Jeesus: Joh. 4. 10, 13, 14. Jumalan lahjan ihanan Jos, sielu, ymmärtäisit, Elämän vettä minulta Ottamaan ennättäisit, Jumala antoi Poikansa Syntisten auttajaksi; En tuomitsemaan tullut ma, Vaan anteeks'-antajaksi.
Haluatteko kuulla? No lukekaa sitte! Aadolf luki: "Herra pastori Svenoniuksen kysyttyä, miksei Mäntysuon Inkeri käy jumalanpalvelusta kuulemassa kirkossa, vastasi Inkeri likimmittäin näin, että hän ja hänen tyttärensä pitävät rukousta kotona, lukemalla Jumalan puhdasta ja selkeätä sanaa, jota hän ymmärtää, mutta käsittämättömiä sensijaan hänelle ovat herra pastorin saarnat, koska ne, sensijaan että julistaisivat Kristuksen lempeätä oppia, joka tarjoo rauhaa maan päälle ja ihmisille hyvää tahtoa, käsittelevät yhteiselle kansalle vieraita jumaluusopillisia riitoja, tähdäten pääasiallisesti vaan kirousta paavilaisille, kalvinilaisille ja synkretisteille.
BAALAK. Jo taukoo, taukoo, taukoo! Sun huules oman kansas hävittää! Tuo kansa, halpa kullan kumartaja, Maanpiirin kansojako kaunistais? Mit' Israel on? Ahnas shakaali. BILEAM. Ei Israel, vaan henki suurta voi. BAALAK. Sun kutsuin tuomaan heille kirousta. BILEAM. Jo sanoin: minkä henki käskee, teen. Haluni pyrkii puoleen Moabin, Miks' siunaan Israelin sittenkin?
Kun pirtin nurkan taaitse käännyimme, näkyivät pienessä karsinaikkunassa harmajat, ryppyiset kasvot, joissa vielä lepäsi äskeisen kauhun ja katkeruuden leima, ja se katse, joka meihin singahti jäähyväisiksi syvälle vajonneista, punakoista silmistä, oli täynnänsä inhoa ja kirousta. Vanhus parka!
Hän pilkkaa Jumalaa. Ihmekö siis, että hukumme. Kun muut kokoontuvat kirkkoon Jumalaa rukoilemaan, haalii hän paholaisen puuhun. Valehtelette! huusi Piata. Olenhan sanonut, että siinä on paimen ja lehmä. Hän vaan sanoo niin, meluttiin joukossa. Tuo kuva hankkii kirousta kaupungille. Ettekö enään usko Jumalaan, koska otatte paholaisen avuksi? kysyi Leena vakavasti.
Audotja. (Tempaa häneltä ristin). No niin! Mene nyt, ilmoita itsesi Kosminille! Tule aatelismieheksi, herraksi, sortajaksi! Tätä ristiä vaan et saa! Se on ja pysyy minun omaisuutenani! Se annettiin rakkauden pantiksi, sitä ei saa käyttää vihan välikappaleena! Oi orjuuden kirousta! Sorretun orjan ensimmäinen sana on: sorto!
Sikskö, ett' olen musta Enk' osaa mielin kielin laverrella Kuin teikarit, tai siks ett' ikä iltaan Jo alkaa painua ei paljon sentään Hän mennyt on? ma pettynyt? Nyt inho On lohtuni! Oi, avion kirousta, Ett' olennot nuo vienot ovat meidän, Mut niiden sulot ei! Oi, paremp' olla Sammakkona ja tyrmän tunkast' elää Kuin muiden käytettäväks antaa soppi Rakastetustaan!
Terve jo oli, jaloillaan seisoi, mutta kirousta säikähti ... sitä ennen vielä omin voimin istualleen pääsi, nyt ei jäsen värähdä ... ettekä tahdo kurjan puolesta rukoilla, vaikka teitä Jumala kuulisi! Sydämettömiä teitänne! Puhu itselleen pastorille, en minä mitään voi. Puhu itselleen! Enkö ole puhunut! Vaan mitä tekee tämä: ulos ovesta ajaa, ei tahdo kuulla, ei nähdä.
Tuomiota, kirousta ansaitsewat ne, mutta paljon olen kukistunut niiden ankaroista ja polttawista kiwuista minä rukoilen teitä, älkää kowin tuomitko langennutta, sortunutta", pyyteli ukko minua. Minä tartuin hänen käteensä, katsoin häntä silmiin ja lupasin olla tuomitsematta. "No, kuulkaa sitte", alkoi ukko. "Minä olen käsityöläisen poika.