Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 4. heinäkuuta 2025
Oi, ylväät kristityt, oi, kurjat raukat, sokeat sielun-silmiltänne, jotka uskotte kulkuhun, mi johtaa taapäin! Matoja oomme, ettekö jo huomaa? On työmme luoda perho taivahinen, mi vanhurskauteen suojatonna lentää. Miks sielunne siis ylvästellen kerskaa? Elikot oottehan niin puutteelliset kuin toukat, joilta muodon-muutos puuttuu.
Oi, ylväät kristityt, oi, kurjat raukat, sokeat sielun-silmiltänne, jotka uskotte kulkuhun, mi johtaa taapäin! Matoja oomme, ettekö jo huomaa? On työmme luoda perho taivahinen, mi vanhurskauteen suojatonna lentää. Miks sielunne siis ylvästellen kerskaa? Elikot oottehan niin puutteelliset kuin toukat, joilta muodon-muutos puuttuu.
Nyt olen vanha, Ja huolet nää mun murtaa. Ken sa olet? On silmät mulla heikot: oiti sanon. KENTIN KREIVI. Jos vihansa ja lempens' esineestä Kahdesta onni kerskaa, tuoss' on toinen. LEAR. Näköni tylstynyt on. Kent kai olet? KENTIN KREIVI. Niin sama miesi: palvelijanne Kent. Mut miss' on teidän palvelijanne Cajus? LEAR. Siin' oli miestä, tiedäs; kyllä tuntui, Kun iski hän. Hän kuollut on ja mätä.
"Mutta tulkaa, mylord de Vaux", hän jatkoi, "lähdetään sairaan asekantajan telttaan, jossa saamme nähdä, jos tuolla Hakimilla tosiaan on se lääketaito, josta hän kerskaa, ennenkuin rupeamme miettimään, josko uskallamme sallia hänen käyttää taitoansa kuningas Richardin suhteen. Vaan seis! Antakaa minun ensin ottaa sienirasiani, sillä nämät taudit ovat tarttuvaisia.
"Kummallista!" sanoi Kolkki Rehkosen mentyä. "Niin kauvan kuin kavala ihminen luulee juonensa olevan salassa, on hän röyhkeä ja kerskaa rehellisyydestänsä, mutta kun hän huomaa juonensa olevan tunnetut, joutuu hän peräti hämille, minkä tuokin raukka." "Niin! Valheella on lyhyet jäljet ja perkele on valheen isä", sanoi pastori. Samassa astui Markku huoneesen. "Hyvää päivää!
Jos hän ois' niin viisas kuin hän kerskaa, Nyt hän tuntisi hetkensä, Miekkan' eessä lupas' hän seista ennen Kuin sen kuolo estävi kostosta." Kun hän sai sen sanoneeksi, haamu Nousi laaksosta verkalleen, Vuoren kukkuloille se tiensä otti, Kummullen jo Fjalarin luokse sai. Kuningas nyt hämmästyi kun tunsi Muodon harmajan kulkijan;
Kun korven herran turkki vaan Silmiini vilkahtaapi, Niin metsän rinta raikahtaa Ja karhu kellahtaapi!" Mut tuohon isä: "Maitosuut Noin kerskaa ennen työtä. Kun voiton toisit kotihin, Muut kiitoksen tois myötä." Vaan näitä Kalle kuulisko? Hän valmis lähtöhön on jo. Mut lähteissään mit' etsii hän? Hän säästömakeisensa Kokoopi kontin pohjahan Ne viepi kullallensa.
Päivän Sana
Muut Etsivät