Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 17. heinäkuuta 2025
RIVERS. Niin minäkin; ja niinpä, luulen, kaikki, Mut kun se viel' on nuori, niin ei hyvä Sit' uskaltaa noin rikkumisen vaaraan; Ja niin voi käydä, jos on saatto suuri. Siis olen jalon Buckinghamin mieltä, Ett' tulee prinssi noutaa vähin joukoin. HASTINGS. Sit' olen mieltä minäkin. GLOSTER. Niin olkoon siis; ja päättämään nyt käymme, Kenenkä Ludlow'hon on rientäminen.
Silloin kuuli hän sitä taas ja tällä kertaa aivan takanansa: Hoi, sinä siellä auta toki minua. Ja sumusta ja sateesta ilmestyi ihmis-haamu, joka näytti kantavan toista. Wappu seisoi kuin kivi-patsas: kenenkä kasvot nuo olivatkaan?
"Ja naiman sinun täytyy!" se oli taaskin Pilgrimin päätös. "Sinulla on kaksi ehtoa: joko sitte nait jonkun kelpo sivistyneen, esim. jonkun tohtorin tyttäristä; sinä saat, kenenkä heistä vaan tahdot, ja minä neuvoisin sinua kosimaan Amandaa.
Tuskin ehti hän lukea kahta riviä, kuin kummastuksen, suuttumuksen ja vastenmielisyyden huudahdus tunkeutui esiin. No, mitä nyt? sanoi vanhus, heräten. Erik on nainut, sanoi hän ankaralla, kaiuttomalla äänellä. Kenenkä? Sen tatarilaisprinsessan Helena Nikolajevnan. Vihan, katkeruuden ja kateuden tunne nousi, kiehui ja kuohui yli hänen sielussaan.
"No niin, siinäpä se onkin", sanoi Dorothea; "ja kenenkä syy siihen on, jos ei teidän omanne? Nostittehan te semmoisen mölläkän siitä, että hän oli kävellyt käsikädessä laulutytön kanssa, aivan kuin olisi se Juutalais-tyttö ollut!"
Hoida sinä tulta ja pane isälle puuroa vatiin, kun hän tulee kotiin. 4 koht. Hyvää päivää. Onko täällä kukaan kotona? Ei ole kukaan muu kuin minä. Mutta kyllä Siivoska pian palaa. Meni vähän asialle. Kenenkä lapsi tuossa makaa? Minun. Hyvä Jumala! Ja milloinka se?! Voi, onko se Helenakin. Niin. Noh! Ei sitä enää voi auttaa. Poikako se on vai tyttö? Poika. Meilläkin on kolme poikaa.
"Hyvä on", sanoi lääkäri; "minun pitää sitten tehdä jotain hänen hyväkseen, koska hän minun kostoni täyttämiseksi iski läimähytti niin aikamiehen tavalla, vaikka hänen sivalluksensa kovaksi onneksi ei sattunutkaan siihen mieheen, jolle oli ai'ottu". "Ja kenenkä syy se oli, sinä pelkuri ja konna", sanoi Ramorny, "jos ei sinun, joka osoitit hänelle halvan metsäkaurisvasan aika uroisan sijasta?"
Minä vastasin että tulin Kemiöstä ja että minulla oli kirje pastorille. "Anna se tänne", sanoi hän, ja minä annoin. Hän oli juuri aikeessa avata sitä, kun hra Paulin tuli ja oli pahoillaan tuosta kälynsä aikeesta. Pastori meni nyt sisään, luki kirjeen ja käski minua kohta sen perästä kamariinsa. Siellä kysyi hän mistä minä olin. "Kemiöstä", vastasin taas. "Kenenkä renki?" "Herra Erikin".
GRANSKOG: Mitä sinä aavistat? KERTTU: Onko se revolveri? GRANSKOG: Kaikkea sinun päähäsi juolahtaakin! KERTTU: Viktor! Sinä aiot mennä ja surmata itsesi tänä yönä! GRANSKOG: Minä vannon: se ei ole revolveri! KERTTU: Sinä voit vannoa väärin minun tähteni. Anna se minulle! GRANSKOG: Se on vain eräs kirjelipas. KERTTU: Anna se minulle. GRANSKOG: Se ei ole minun. KERTTU: Kenenkä se on?
"Ah, tätä onnea, tätä sanomatonta onnea löytää isäni ja ehkä pelastaakin hätet kuolemanvaaroista, hädästä ja kurjuudesta! Sinä et saa estää minua, äitini! Kenenkä velvollisuus, jollei pojan, on etsiä armas isänsä!" Rouva Griffin taisteli kovan sodan sydämessänsä.
Päivän Sana
Muut Etsivät