Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 17. heinäkuuta 2025
Matin isä nukkui niin sikeästi, että hän oikein kuorsasi, eikä näyttänyt tietävän mistään. "Tässä tulee tiukka tarkastus", sanoi nimismies. "Kenenkä luvalla ja minkä vuoksi, jos saan luvan kysyä?" sanoi Matti, mutta selvästi näki, että hänen housun-lahkeensa läpättivät vapisemisesta. "Minulla on lupaa kylläksi virassani tämmöisiin toimiin.
Miten sievästi sointui, mitä hän tänä aamuna sanoi: 'jos hän nyt ei tule sitä miestä tervehtimään, joka on kantanut hänet kasteelle ja jonka hän tietää olleen isänsä paraimman ystävän sitä pahempi hänelle; minulle ei siitä ole vähintäkään vahinkoa'. Hänen olisi pitänyt tulla, vaikkapa vaan isäni tähden, isänsä tähden? kenenkä tähden sitte? Tunnusta vaan!
"Kenenkä kanssa tyttärenne naimisiin menee"? kysyi pruustinna, kun huomasi muorin puheesta, ett'ei siitä oikein varmaa tietoa ollut.
Sinä olet sellainen naukumaijan poika. Mitäpä tässä muutakaan köyhä mies. Hyvä jos röyhtäistä tohtii toisin päivin. Ei se ole sen köyhyyden takia, kyllä minä tiedän. Mutta se on siksi, että sinä muka olet linnassa istunut. Ei nyt puhuta siitä. Miksei puhuta? Kenenkä sinä et luule tässä tiilenpäitä lukeneen? Ei suinkaan kauppias. Vettä leipää on syöty. Mutta se on minun asiani.
Olipa hän kirkkomäellä vieraatkin saanut kysymään: »kenenkä tytär tuo soma tyttö on?» Jo oli Helenalla sulhasia käynyt iso joukko toista kymmentä, naapuripitäjäänkin oli häntä rahomassa käyty, mutta hän ei ollut enää saatavissa. Matilla oli hänen sydämmensä, Matissa oli hänen elämänsä. Kylässä tuumittiin ja ihmeteltiin. Minne oli Matti lähtenyt, minne oli hän kadonnut.
Pitkin seiniä kulki penkkejä, ja ovensuussa, vastapäätä vanhaa kiuas-uunia, oli kaksikerroksinen ryijyillä peitetty puusänky. Tätä sanotaan meillä katiskaksi. Olen saanut tästä monta kaunista kalaa. Arvatkaapas, kenenkä kerrankin sain? Näen aamulla ulos mennessäni sukset seinää vasten pystyssä. Menen katsomaan, ja mies makaa tuossa pankolla pieksut jalassa ja halko pään alla.
»kenenkä?» »Sen Harjulan kaunokin. Tiedäthän sinä, että paraassa se on vievän mieli!» sanoi äitini ja yhä ivan hymy veti suunreikää korviin päin pitemmäksi, että hampaat alkoivat näkyä. Pekka tunsi, että minulle on apu tarpeesen. Hän kiljahti ilosesti: »Se on oikein, että luu koirille. Se ei ole satu eikä tapaus, jos mies kihlaa morsiamen.
Tirkistellyt tuohon Julian kuvaan seinällä. Ja nyt: tytöllä oli tyttö. Tyttö ei ollutkaan tyttö! Rampa tunsi olevansa petetty. Jopa kihlatkin oli hän Nelmalle ostanut, nuo hänelle itselleen niin narrilliset vehkeet. Ja sitten vasta oli Nelma... Ja kenenkä se tyttö sitten oli? Ehkäpä jonkun gulashin... Sellaisten herrasmiesten seuraan ryntäsi Nelma juhannuksenakin Kyläsaarella.
Kukatiesi tämä itsesi uhraaminen on saattanut sinulle monta levotointa hetkeä ja monta unetointa yötä? Hyvin, jos niin olisi! Siinä tapauksessa ei minulla ole mitään sinua nuhdeltavaa; edesvastuu tulee olemaan silloin jonkun toisen, ja kenenkä muun, jollei isäsi?
Kenenkä käsi on maahan lyönyt tuon sorian nuorukaisen, joka vielä äsken oli heidän seassaan rohkeassa, kukoistavaisessa elämän voimassa? Yhä kiivaampana nousi tämä kysymys sydämissä ja alkoi vähitellen uhkaavassa äänessä kuulua yleisesti ympäristöllä, kun samassa läpitunkeva, maata tärisyttävä huuto veti kaikkien huomion toisaalle.
Päivän Sana
Muut Etsivät