United States or Malta ? Vote for the TOP Country of the Week !
Pitkin seiniä kulki penkkejä, ja ovensuussa, vastapäätä vanhaa kiuas-uunia, oli kaksikerroksinen ryijyillä peitetty puusänky. Tätä sanotaan meillä katiskaksi. Olen saanut tästä monta kaunista kalaa. Arvatkaapas, kenenkä kerrankin sain? Näen aamulla ulos mennessäni sukset seinää vasten pystyssä. Menen katsomaan, ja mies makaa tuossa pankolla pieksut jalassa ja halko pään alla.
"Mitäkö?! O, te surkuteltavat olennot, jotka ette mitäkään ele kuulleet, mitäkään saaneet tietää, jotka ette tiedä, että tänne kaupunkiin on tullut ... niin, arvatkaapas kuka." "Keisari", huudahti Emma. "Oh, parempaa", vakuutti Selma leyhytellen nenäliinallansa. "Parempaa kuin keisari", sanoi Eeli, "kukapa se olisi? Annahan olla Skobelev." "Te olette hirveän typeriä.
Likellä otevalta lavitsalta, niinikasvilla ympäröityn huoneuksen vierestä kuului vastaukseksi heleä ääni: "Olettepa kovin tarkkaan lukeneet minutit, hyvä Werner! Arvatkaapas kuinka paljon esteitä voi ilmautua matkustajalle!"
Maalaukseni on valmis; se maalaus, jota niin monta kuukautta olen yöt päivät maalannut tuossa kurjassa soppelossa, joka oli atelierini ja jossa en nähnyt viheriöitä niittyjä vilahdukseltakaan, sillä olen pitänyt olopaikkaani salassa kaikilta, yksin teiltäkin, sentähden etten joutuisi kiusaukseen heittää työni kesken. Maalaus on valmis se on myyty; arvatkaapas hinta!
"Sehän se juuri on", myönsi nimismies, "mutta minäpä aionkin nyt tehdä lopun koko ilmi antamisesta, vaan arvatkaapas miten." "Mitenpäs minä koulun käymätön sitä osaisin arvata." "Vasta nyt justiinsa sen minäkin keksin, kun Lotta antoi tuon rovastin kirjeen", selitti nimismies nauraen.
Eeva ei näyttänyt yhtä toivehikkaalta kuin Gabrielle ja hänen silmänsä kiilsivät kun hän lausui: «kunhan vaan syksy ja talvi onnellisesti kuluisivat, niin toivomme kevään...» «Ja arvatkaapas mitä minä olen tuuminut?» keskeytti Louise vilkkaasti. «Hänen pitää tulla tänne meidän luoksemme asumaan kevätpuolella maitoparannukselle!
Jim oli kotoisin Portland'ista; siellä hän oli hyvin tuttu morsiamen seurassa oleskelevien kielikellojen kanssa, ja taisi sentähden sulostaa monta hetkeä ylioppilas-seuroissa, kertomalla uutisia siitä erinomaisesta loistosta, jolla näitä häitä ai'ottiin viettää. "Arvatkaapas, pojat! Häälahja neiti Ellery'lle on kalliista kivistä valmistettu koriste, joka maksaa viisikolmatta tuhatta dollaria.
Emäntä ei sitä sen enempää ruvennut selittämään, kun tiesi, ettei Nikkilä välitä semmoisesta, vaan meni Viion lesken puheille, hänelle iloansa ilmoittamaan. »No minä sain lehmäni myydyksi», sanoi hän ensimmäisiksi sanoikseen. »Vai nii. No kenelle?» »Arvatkaapas?» »En osaa.» »Ettekö osaa?» kysyi emäntä ja hymyili ja katseli sillä muodolla, että saisipa nähdä osaako arvata. »En, en minä arvaa.»
Eikä hän muutenkaan kiroile liiaksi. Ennen poikamiehenä kuulin hänen joskus vähemmän valituilla sanoilla puhuvan vekselinlankeamispäivästä, mutta nyt hänellä ei ole vekseleitäkään enää. Hän on hyvinvoipa, arvossa pidetty mies ja kaikin puolin tyytyväinen onneensa. Ei kumminkaan ihan kaikin puolin. Hän valittaa perhettään liian pieneksi. Arvatkaapas, mistä syystä!