Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 22. kesäkuuta 2025
Hän sanoi, ettei saa turhaan siunata ja mainita Jumalan nimeä. Niin no, helkkarissa, enhän minä sitä "turhaan" sanaa kuullut, kun Liisan-Kallu neulalla selkääni pisti. Kuules, jos nyt lupaat olla kiroilematta, niin minä annan sinulle tuokkosellisen marjoja. Sinäkö? Niin minä. Mitä hyötyä sinulla siitä on, etten minä kiroile enkä siunaa?
»Niin taikka näin, mutta ovat ne sentään aika vietäviä nuo, jos sitä oltiin hyviä ennenkin», virkkoi Särkiniemen Juho. »Kiroile siihen vielä!» »Mahtaisivatko nuo siunaamallakaan parantua.» Sillä välin kuin vahdit Harjun sillalta näin kulkivat surusaatossa kantaen Talvikosken Hermannia, riensivät pojat, minkä hevosten kavioista saivat lähtemään, kohti Korven kylää.
Eikä hän muutenkaan kiroile liiaksi. Ennen poikamiehenä kuulin hänen joskus vähemmän valituilla sanoilla puhuvan vekselinlankeamispäivästä, mutta nyt hänellä ei ole vekseleitäkään enää. Hän on hyvinvoipa, arvossa pidetty mies ja kaikin puolin tyytyväinen onneensa. Ei kumminkaan ihan kaikin puolin. Hän valittaa perhettään liian pieneksi. Arvatkaapas, mistä syystä!
Hän kuunteli ensin hetkisen posetiiviä ja sitten erästä miestä, joka suuren ihmisjoukon suureksi ihastukseksi lauloi Paavo Putkosen sepittämää ja Mikkelin kirjapainosta ilmestynyttä rakkauden laulua: "Pää sinä kultani rakas luonto, Sinulle on annettu suloinen muoto, Ole sinä aina iloinen, Elä sinä kiukussa kiroile.
MARIAMNE. Ja että hänen murhasi oma paras ystävänsä. CANZIO. Sehän paras kaikista. 1:N NAINEN. Ken on siis hänen murhamiehensä? CANZIO. Katsahda tänne. 1:N NAINEN. Sinä? CANZIO. Minä. 1:N NAINEN. Ole kirottu! CANZIO. Hm! 1:N NAINEN. Kirottu olkoon se sydämmetön, kylmä ja peikollinen käsi, joka lävisti sun rintas. Kiroile, mun suuni ja vaikertel!
"Mene sinäkin sinne ylös ja kiroile kerran, niin saat nähdä". Hän istuutui sitte taas huvittaaksensa "lasta", joksi hän ja Herttuatar olivat ruvenneet kutsumaan Tinya. Tiny oli jo kuluttanut lapsuuden kengät loppuun asti, mutta tuosta arvoisasta naisparista tuntui se mieluisalta ja lohduttavalta semmoisella puheenparrella selittää sitä seikkaa, ettei Tiny kiroillut eikä elänyt irstaasti.
Hän on niin yksivakainen ja kohtelias ja ottaa kuullaksensa kaikkia, mitä minä lausun, niinkuin olisin joku prinsessa, juuri kuin vanhat kavalierit, joista isäni puhuu, ja hän ei koskaan kiroile, paitsi joskus palveliaan taikka ajajaan suuttuessaan.
Tuntien maata jalkojensa alla pinkaisee jänis kuin nuoli jousesta metsään päin. Neljästä piipusta kuuluu vain yksi ainoa pamaus, ja kun savu selviää, on jäniksestä vain riekaleita jälellä. Se ei värähdäkään. Nyt me emme enää kiroile emmekä ole suutuksissa. Olemme rauhoittuneet ja tyyntyneet, sillä mehän olimme kuitenkin voittaneet.
Hän kuunteli ensin hetkisen posetiiviä ja sitten erästä miestä, joka suuren ihmisjoukon suureksi ihastukseksi lauloi Paavo Putkosen sepittämää ja Mikkelin kirjapainosta ilmestynyttä rakkauden laulua: "Pää sinä kultani rakas luonto, Sinulle on annettu suloinen muoto, Ole sinä aina iloinen, Elä sinä kiukussa kiroile.
"Minä en milloinkaan vanno enkä kiroile, paitsi kun olen suutuksissa, joka, ikävä kyllä, hyvin harvoin tapahtuu; enkä minä lupaa mitään ennenkuin tiedän mitä lupaan; enkä myöskään aja nuoria karkulaisia toisten ihmisten kääseissä, jollen tiedä vieväni heitä turvalliseen paikkaan, josta heidän isänsä ja äitinsä saavat heidät käsiinsä."
Päivän Sana
Muut Etsivät