Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 5. heinäkuuta 2025
Mutta ei tämä ollut sopiva mies. KAUPPANEUVOS. Ei! Ei ole sopiva. Ei ensinkään! Mitä liikaa tavaraa tämä aikoo rakkaalleen lähettää ja jättää myytäväksi? HILLERI. Niin rakkaalleenko? Nuo housut. Niinkö pitkällä jo? HILLERI. Pianhan sitä nykyaikana pitkälle päästään. Viisitoista markkaa. HILLERI. Kymmenellä hän minulle olisi myynyt.
Lapsien joukosta, jotka leikkivät rantahiekassa erottautui kaksi yhdenkokoista poikaa, haluttomasti kiemurrellen ja hakien viivyttelemisen syytä. Tässä esitän tyttäreni, Hannan, sanoi kauppaneuvos, ja neiti Selig. Tässä lankoni herra Stråhlman. Pojat, pojat! Neiti Selig oli se punapuseroinen.
KERTTU. Olkaa huoletta, minä otan teidät mielelläni langoksi yhtä kaikki. Sillä minä arvaan, ettei Kerttu sisareni ole enemmän suuren maailmaa ihminen kuin tekään, serkku hyvä. Missä hän muuten on, eno? Enhän ole vielä nähnytkään pientä sisartani. KAUPPANEUVOS. Hän on täällä paviljongissa. Tahdotko mennä sisään? Mitä kummaa? Ovi on lukossa. Hss hss. Kerttu nukkuu elkää herättäkö lapsi raukkaa.
Kauppaneuvos oli nyt yhtenäkin käynyt kalpeaksi ja vakavaksi, kylmä, lannistuneen mielen leima oli hänen kasvoillaan, katseensa loi hän maahan eikä sanaakaan saanut suustaan. Me lähdettiin pois, käveltiin sanaa puhumatta kaupunkiin päin, kauppaneuvos jäi yksin seisomaan avopäin huoneensa ovelle.
ROUVA OKSMAN. Ei ole pelkoa hänestäkään. Unta hän vetää vielä, hänkin. KAUPPANEUVOS. Heikkikö? Ett'ei hän vähän häpeä! ROUVA OKSMAN. No, kun he kerran molemmat olivat yhdessä matkassa illalla KAUPPANEUVOS. Niin täytyy heidän myöskin maata päivällä yhtä pitkään, arvelee rouva Oksman. Mutta kyllä minä ne junkkarit vielä opetan. Antaahan olla, jahka me tässä lyömme viisaat päämme yhteen.
Richesse oblige. Olemme samalla antaneet hyvän esimerkin. Esi-isämme olisivat varmaankin tehneet samoin. Hetken äänettömyys. Sitten virkkoi parooni: Tulkoon nyt mitä tulee. Olemme nyt valmiit vastaanottamaan pahinta, lisäsi kolkosti kauppaneuvos.
KERTTU. Se tahtoo sanoa: kun hän saa minut. KAUPPANEUVOS. Niin juuri, tyttöseni, kun hän saa sinut aviosiipakseen, niin tulee hänestä, saakeli soikoon, oho, suo anteeksi, että kirosin KERTTU. Ei se mitään. KAUPPANEUVOS. Niin tulee hänestä, perhana olle, kelpo mies, sen takaan. KERTTU. Mutta tästä kaikesta olet jo puhunut tuon tuostakin. Ensin kotona, siellä Sysmässä, sitten matkalla.
Syötyämme ja juotuamme rupesimme sitten kertoelemaan retkiämme sen jälkeen, kun olimme eronneet. Siinä heti aluksi kuultuani hänen juuri Glascowista tulevan, en malttanut olla urkkimatta häneltä kuulumisia sieltä. Hän kysyi minulta, olinko kuullut mitään kauppaneuvos S:stä, Ardmoare-laivan omistajasta, ja hänen perheestänsä. Olin hypähtää ylös, kuultuani nimen, mutta sain mieleni maltetuksi.
KAUPPANEUVOS. Mutta morsiamensa hän ei lupaa näitä myydä alle viidentoista! Hmm! Hmm! HILLERI. Ajan henki. KAUPPANEUVOS. Nero! HILLERI. Kauppaneuvoksella on tarkka silmä. KAUPPANEUVOS. Ei hätää! Minä nyt tiedän mihin se mies pannaan. Minnekähän hän on mennyt? Herra runoilija! Joko jalopeura on poissa? HILLERI. Poissa on jalopeura, ja nyt täällä on runoilijalle ostaja.
Kauppaneuvos puhui jotain Jenny Lindistä, jota Dora, iloissaan ja hämmästyksissään kun oli, ei ensinkään ymmärtänyt, ja rouva Blum syleili ja suuteli Doraa ensimäisen kerran äidillisen hellästi. Eugen, joka seisoi Doran vieressä, kietoi kätensä hänen vyötäisilleen.
Päivän Sana
Muut Etsivät