Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 30. kesäkuuta 2025
Pilven laittoi Pietarista, Hyvän kuuron sen korian Suomenmaallen surkiallen, Josta kaste kaunihisti, Armopisarat aleni Kuivuneillen kukkasillen, Virvoitti viinamäkensä, Että Herrallen he'elmän Istutukset tuottaisivat, Mantelpuissa marjat oisi.
Poika puhuu kaunihisti likan sängyn eessä, Mesi, maito kielellä ja myrkky syämessä. Niiin on poika piian luona kun halmehessa halla, Pian poika piika raukan hempeyen tallaa. Poika ja tyttö. Poika. Sen mä olen laulanut ja laulan kaikkein kuullen: Tule tänne likka kulta, anna suuta mulle! Tyttö. Kerran antoi nätti likka kehnon pojan suuta, Heti muuttui halvaksi, kun heittolikan luuta. Poika.
"Anna rauha raavahille, sorkkasäärille sovinto, käyä karjan kaunihisti, soreasti sorkutella poikki soista, poikki maista, halki korven kankahista, ettet koske konsakana, rupea rumanakana! "Muista muinainen valasi tuolla Tuonelan joella, kynsikoskella kovalla, Luojan polvien e'essä!
Aina ennen ennättelit Talven huolet huojentaan, Etelästä lennättelit Myrskyn muistot poistamaan. Kuulin kieles visertävän Ilman alla aikanaan: Näinpä päivän ennättävän Kukkasia kutsumaan. Kukat kutsui hettehistä Kaunihisti loistamaan, Veti vedet lähtehistä Juoksussansa joutumaan. Laski pienet lattialta Kartanolla juoksemaan, Venehetkin valkamalta Vetten kalvot kaivamaan.
Silloinpa syntyi minun kultani, Kun kirkas päivä nousi taivahalle: Siitä sielun kirkkaus. Ja kuu kun riensi lempeänä länteen: Siitä syämen lempeys. Koi kaunihisti silloin vilkutteli: Siitä silmäin ihanuus. Ja ruusut juuri puhkeilivat silloin: Siitä kasvoin kauneus. Ja lemmenkukkaa kevät kasvatteli: Siitä lempi rinnassaan. Sen Luoja käski mulle kasvamaan. Miks aholla mansikkainen?
Ne helkkyvät, helkkyvät päivät ja yöt, ne kaikuvat kaukaa, niin kaukaa. Ja laulaja kulkee ja kuuntelee ja laulaja kuulee ja laulaa. Kun yksi rehkii ja yksi raataa ja kaikki repii ja kaikki kaataa, kun yksi kantaa ja kaikki sortaa, kun yksi muuraa ja kaikki murtaa ja yks se anteheks antaa vaan niin minne yksi se joutuukaan? Lens lintunen mökkini lasille ja lauloi kaunihisti.
Kaitse karja kaunihisti, viitsi vilja virkeästi! "Kaitse kaunoisin kätösin, somin sormin suorittele, su'i ilveksen iholle, kampua kalan evälle, karvalle meren kapehen, metsän uuhen untuvalle! Illan tullen, yön pimeten, hämärien hämmetessä saata karjani kotihin, etehen hyvän emännän, hete heiluva selällä, maitolampi lautasilla!
Täällä tehtiin Kalevala, täällä sodan soihtu nous kauvan vielä, vaikka vaipui muualla jo miekka, jous. Ehkä myöskin tunnet nimen: Juhana Messenius, josta niin on kaunihisti tarinoinut Topelius. Ja jos vielä etäisempään aikaan, aatos, meitä viet, kohtaa meitä kainulaiset, karjalaisten kauppatiet. Niistä tietköön tiedemiehet! Minä muita laulelen. Ei meit' auta entismuistot ellei aika nykyinen.
Niinkuin arat urvut, niinkuin lehdet hennot toivo toisen jälkeen herää elämään, sydän päivään avaa sadat sala-kennot, pyytäin suven mettä, pyhintään; luottain elon isään, joka aina pitää murheen vähimmästä matajasta maan, jonka käden alla kaunihisti itää jyvä pienin ylös piilostaan;
Käski käyä kaunihisti, soreasti sorkutella, elellä ajat iloiset, kulutella kuulut päivät suon selillä, maan navoilla, kisakangasten perillä, käyä kengättä kesällä, sykysyllä syylingittä; asua ajat pahemmat, talvikylmät kyhmästellä tuomisen tuvan sisässä, havulinnan liepehellä, kengällä korean kuusen, katajikon kainalossa, alla viien villavaipan, alla kaapuan kaheksan.
Päivän Sana
Muut Etsivät