Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 23. toukokuuta 2025
Virkkoi Antti Annillehen: "Mene Anni katsomahan, Karhuko huuti karjassani, Metsän lieho lehmissäni." Anni arka päivälläki, Yölläpä sitäi arempi, Turkkihinsa turveleksen, Vaippoihinsa varjeleksen. Meni itse katsomahan. Kaisa seisoi seinän alla, Alla ikkunan asuvi, Käessä verinen veitsi, Tupetonna tuima rauta, Päässä huntu hurmehinen. "Voi sinua vaimo raukka, Jo tapoit oman urosi!"
Halu haikia palaapi Viinan luona viipymähän, Kesken ruoan keittämisen Meneepi mielitekoonsa Kaapistansa katsomahan, Ottaa sieltä oiva ryypyn, Kannustansa kallistaapi. Kaatuu kohta kammariinsa, Kellariinsa kellistyypi. Mitä tästä mies sanoopi Kun onpi vaimo kumossa, Talon vanhin vaipununna? Löytää lapsen lattialta, Joka itkeepi isosti, Eikä äiti ääntä kuule.
RUOTUS: Houkkapa olinkin, koska tahdoin nousta kunniahan ilman naisien apua! RUOJA: Ruotukseni! RUOTUS: Sie olet sentään viisas vaimo. Huomenna Tepon lähetän laukun kanssa katsomahan käräihin Kalevan kansan, kuin siellä asiat käyvät. Itse Ruotsin ruhtinaille saattamaan sanoa lähden. Tule, menkäme levolle! RUOTUS: Siitä sitten tuumitahan. Esirippu. KOLMAS N
Läksi soitellen seposta, ilon lyöen Ilman mailta, kullervoiten kankahalla, patakoitellen palolla: suo sorahti, maa järähti, kangas vastahan kajahti Kullervoisen soitantoa, ilkeän ilonpitoa. Kuului se sepon pajahan. Seppo seisottui pajassa, sai kujalle kuulemahan, kartanolle katsomahan, mikä soitanta salolla, kullervointa kankahalla.
Siitä vanha Väinämöinen kävi kuuta katsomahan, päiveä kerittämähän kirjarinnasta kivestä, vuoresta teräksisestä, rautaisesta kalliosta. Astui tietä pikkuruisen, kulki matkoa vähäisen, niin näki vihannan saaren. Saarell' on komea koivu, koivun alla paasi paksu, alla paaen kallioinen, yheksin ovia eessä, saoin salpoja ovilla. Keksi piirtämän kivessä, valeviivan kalliossa.
Elinainen, neitsy nuori, Meni aittahan mäelle, Vaskivakkanen käessä, Vaski-avain vakkasessa: "Tuollapa tulee Klaus Kurki, Laukon ylpeä isäntä." "Mistäs tunnet Klaus Kurjen, Onko hän elikkä muita?" "Tulennasta tuiman tunnen, Jalon jalkansa polusta." "Eikös muita ylpeöitä, Kun vaan Laukon Klaus Kurki?" Klaus tuo rannalta tulevi, Ajoi kohti kartanoa; Viisi veljestä Elinan Istuit kaikki pöyän päässä, Nousit kaikki katsomahan, Läksit vastahan pihalle. Kiaus tuo tuli pihalle, Joukon kanssa kartanolle, Sa'an saattomiehen kanssa, Sa'an satula-urohon, Miehet kultamiekoissansa, Hevoset hopeapäissä: "Onko teillä neiti myyä, Piika pietty minulle?" "Ei neittä mäellä myyä, Panna kaupan kartanolla, Hevot myyähän mäellä, Laukaviat kartanolla; Onhan meillä tupiaki, Tupa meill' on yljän tulla, Tupa tulla, toinen mennä, Talli on hevoset panna, Maja varsat valjutella, Naulat laskea satulat." Klaus lähtevi tupahan, Polki jalan portahalle, Miekalla oven avasi, Tupellansa kiinni tunki: "Onko teillä neiti myyä, Piika pietty minulle?"
Niin hän lausui ilman kyyneleitä, Meni hiljaan ääreen kaatunehen, Lankes polvillensa, otti huivin, Peitti hiljaan ammutun hän otsan. Suruissansa, vaiti urhot seisoi, Niinkun metsä, joss' ei tuuli kuiska. Seudun naiset seisoivat myös hiljaa, Suremaan ja katsomahan tulleet.
Päivän Sana
Muut Etsivät