United States or Montserrat ? Vote for the TOP Country of the Week !
Pankrasius. Ja hyljännyt vielä niin selvillä sanoilla! Sganarelle. Te olette oikeassa. Niin, te olette tuhma Jussi ja hävytöin, että uskallatte väitellä tohtoria vastaan, joka osaa sekä lukea että kirjoittaa. Katsokaapa, herra tohtori, mikä asia minulla on. Minä tulin teiltä kysymään neuvoa muutamassa asiassa, joka koskee minua hyvin likeltä.
Mutta ken uskoo saarnaamme? Ei, hyvästi nyt, hyvä herrasväki! Missä on nuuskarasiani? Sanomienko alla? Kirotut lehdet, kaiken ne kätkevätkin. Ei pysy edes nuuskarasiakaan rauhassa. Hyvästi Elise rouva, hyvästi Frank! Ei, mutta katsokaapa miten hän istuu siinä lukemassa herjauksia itsestänsä, ikäänkuin ne eivät ensinkään koskisi häneen.
"Verrattoman kalliit", keskeytti Hollantilainen närkästyneenä; "ei mitään maailmassa ole verrattoman kallista, rouvaseni! Ei mitään ole maailmassa, jota ei kävisi punnitseminen ja rahalla maksaminen." "Enemmän tarvitsen minä, herra Aprami!" sanoi taas Heleena. "Katsokaapa, onko teillä enempää. Totta kai teillä on!" "Enempääkö?" sanoi kauppias: "No, kuinka paljon enemmän siis?"
Nuorukainen seisoi edessäni, kohotti kahta veristä kädentynkää ja sanoi surullisesti: 'katsokaapa, herra tohtori, nyt ei minulla enään ole kumpaakaan kättä! Kanuunaa ladatessaan häneltä kuula kerrassaan oli siepannut pois molemmat kädet. Minun silmistäni pakeni päivän valo, ja tainioksi mennen kaaduin selittäin kaivantoon. Kylmään veteen tultuani virkosin siellä kohta.
"Hän on onnellinen, kun niin on isänsä opetusten ja kasvatuksen johdosta", sanoi Heleena innokkaasti. "Mutta katsokaapa, herra Aprami, eivätkö nämä maksa suuria summia?" Heleena ojensi kukkaron, jonka kauppias tarkoin tutki, katsellen jok'ainoaa koristusta erikseen ja punniten kaikkia kädellään, ei huomaavinaan Heleenan malttamattomuutta odottamaan, että hän lopettaisi tutkimisensa.
Oli niin paljo ja monenkaltaisia pitsejä, että oli vähän vaikea tehdä päätöstä; viimein sain käsihini kappaleen, joka oli kaikkia muita parempi. "No, jos tahdotte niin kallista ostaa, sittenpä kehoitamme teitä ilman epäilemättä näitä ottamaan katsokaapa vaan, kuinka sievät ne ovat, ja sitten ne kestävät ikuisesti, todellakin ikuisesti.
Nuo varjot jättänyt jo olin, jälleen jälessä Oppahani astuin eespäin, kun takanani, sormell' osoittaen, yks huusi: »Katsokaapa, vasemmalla alemman tuon ei valo päivän paista, elävän lailla kulkevan hän näyttää.» Kun sanain noiden kaiun kuulin, käännyin ja heidän katsovan näin kummastuksin vain mua, mua ynnä varjoani.
Ja mitenkä lienee ollutkin, mutta äiti tunsi sydämessään tapahtuneen suuren muutoksen; raskas murhe oli ainakin osaksi poistunut ja lapsellisella turwalla ja luottamuksella uskoi hän asiansa hänen haltuunsa, jolle hän oli juuri wasta hätänsä ilmoittanut. Juuri kun he taasen istuiwat mättäälle, hawaitsi poika aiwan likellä kiiltomadon. "Woi, woi, äiti! Katsokaapa!
»Kas, äiti, katsokaapa tuota!... Mitä ne nuo tuolla tekevät, hra Méraut?... Mennään katsomaan!...» Ja heidän täytyi seurata häntä toiselta puolen kenttää toiselle omituisesti viistoillen, joten he joutuivat yhä kauvemmas taajenevan väkijoukon keskeen ollen vihdoin pakotettuja seuraamaan ihmisvirran mukana. »Entäpä jos palaisimme jo takaisin?» ehdotti Elysée. Mutta lapsi oli vallan haltioissaan.
Ei, ei, ei! huusin minä niin pian kuin kykenin puhumaan. Ja sata kertaa ei! Tietysti näen teidän kuvanne enkä kenenkään muun. Teidän muotoanne olin kuvaavinani, teidän ainoasti. Mutta hän ei kuunnellut sanojani. Katsokaapa tuohon! sanoi hän matalalla, tuskin kuuluvalla äänellä, osoittaen omaa kuvaansa peilissä. Kenenkä muodon tuossa näette? Teidän tiedysti!