Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 7. lokakuuta 2025
Onko se tuo nainen? kysyi rouva Rabbing hiljaa. Johannes ei voinut kestää hänen katsettaan. On, ähkäsi hän raskaasti, kääntäen samalla kasvonsa pois. Et tiedä ehkä, että hän on täällä Roomassa. Vanhat muistot vaivaavat minua. Minä tiedän, kuiskasi rouva Rabbing. Minä olen tiennyt sen koko ajan. Kuinka? Sinä näit junassa heidät? Näin heidät jo Münchenissä, Café Luitpoldissa.
Hän ei herää ennenkuin myöhään päivällä! virkkoi rouva hetkisen kuluttua. Niinpä siis lähden yksin kotiin! sanoi Adelsvärd ja löi piirustuskirjansa kiinni kääntämättä häneen katsettaan. Kotiinko nyt? kysyi rouva ja lisäsi hiljaa, himmeällä äänellä: Onko siellä joku teitä odottamassa? Ei minua kukaan odota! vastasi Adelsvärd. Pankaapa vähän puita uuniin! pyysi rouva.
Kuin mikäkin Bakkuksen papitar lepäsi hän autuaassa hurmauksessaan. Boleslavin povessa riehui suuttumus nousten ja laskien kuten myrskyn puuskatkin ulkona. »Tuollaista saa viini aikaan», ajatteli hän ja joi. Hän tahtoi herättää Reginan, lähettää hänet keittiöönsä, mutta ei kyennyt irrottamaan hänestä katsettaan. Ja vähitellen hän tuli leppeämmälle tuulelle.
»On sitä sinussakin vielä entistä höläkettä!» nauroi äiti, kun Liisa luki Iikan kirjeen, jossa oli vain muuan rivi, että muutaman kuukauden perästä on hän kotona, ja että toimittaa Elsalle tämä Risto Kivisen kirje, joka pantiin tällä tavoin tulemaan, jotta varmaan perille tulee. Liisa juoksi taas samaa kyytiä Viiolle. Elsa oli kiintynyt kirjeeseen niin, ettei katsettaan nostanut Liisan tullessa.
JUNKKA. Ei Eeva ole voinut niin sanoa. VARJAKKA. Ei hän sanonut. Mutta siihen päätökseen olen tullut. En muuten voi selittää sitä hänen toista katsettaan. JUNKKA. Onko hänellä niitä kaksi? Sehän on hyvä merkki.
"Etkö kuule, että kysyn sinulta?" sanoi Eugen ihmeissään. Dora kääntyi äkkiä häneen päin ja sanoi vallattomasti hymyillen ja silmät puoliummessa, peittääkseen epävarmaa katsettaan: "Mitä sanoit? Minulla on niin kiire, etten joutanut kuulemaan." "Kysyin, miksi et tänään, jolloin on syytä olla hienosti puettuna, ole ottanut jalokivistä rintaneulaasi, jonka sait minulta hääpäivänämme?"
Ei kumpikaan, ei Paumgartner eikä Spangenberg, voinut kääntää katsettaan herttaisesta neitosesta ja Martti mestarikin, tuolillaan taaksepäin nojautuneena, kädet ristissä, katseli tyytyväisesti muhoillen hänen toimellista emännöimistään.
Onko hän sukulaistensa luona? Sitäkään minulla ei ole lupa sanoa teille. Jälleen lyhyt äänettömyys. Tiedättekö, miksi hän lähti? kysyi Antti suoraan, taivuttaen samalla itsensä eteenpäin ja koettaen katsoa silmiin häntä. Rouva Sorvi vältti hänen katsettaan. Te itse sen parhaiten tietänette, vastasi hän. Antti tarttui jälleen kiinteästi hänen käteensä. Tällä kertaa ei rouva Sorvi vetänyt pois sitä.
Mun hyvästellä suokaa, vain hyvästellä. Suokaa, sallikaa vain hetkinen mun heitä nähdä taas! Viel' ehkä paranen. Ei, hyljätty mä olen, karkoitettu, itseni oon itse karkoittanut, hänen ääntään en koskaan kuule enää, kohtaa koskaan, en koskaan katsettaan ANTONIO. Suo miehen, jok' ei seiso kylmin mielin sun vierelläs, sua muistuttaa: et ole niin kurja, kuin sä luulet! Miehistäy!
Hän oppii sen, että jos hän tahtoo hyvää itsessään kasvattaa, jos hän tahtoo, että Jumala hänen sisässään kasvaisi, silloin hän ei saa ajatella pahaa itsessään. Silloin hän ei saa kääntää katsettaan siihen, mitä hänessä on pahaa.
Päivän Sana
Muut Etsivät