Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 7. lokakuuta 2025
Gabrielle seisoi hänen edessään mitä viehättävimpänä kuvana naisellisuudesta, suloisine, puoleksi suljettuine silmineen, jotka ujoina ja samalla niin tulisina tavoittelivat hänen outoa katsettaan ja hoikkine vartaloineen, jota ympäröi neitseellisyyden ja nuoruuden koko loisto.
Epäilemättä, myönsi taitelijatar, kohottamatta katsettaan. Mutta asia voidaan vielä auttaa, jatkoi arvostelija itsetyytyväisin ilmein. Sovitetaan ainoastaan pieni vaalea pilvi puitteen ja tuon pikku enkelin välille, niin siten tulee tyhjä tila täytetyksi ja maalaus saavuttaa siten tasasuhtaisuuden.
Sitten kun hän oli päässyt puhuttavansa loppuun, hän kääntyi Hannaan, joka istui siinä hiljaisena, hehkuvin poskin ja silmät alas luotuina; tarttui hänen käsiinsä kiinni, etsi hänen katsettaan ja rukoili vastausta. »Puhukaa, neiti Mellin. Lausukaa tuo sana, joka ratkaisee elämäni onnen.
'Mitä minusta kerrotaan ? Hän iskee silmänsä yhä syvempään minun silmiini: 'Sinusta kerrotaan ... huonoa, veljeni. Sanotaan että sinä leikit tyttöjen sydämillä onko se totta? Minä en voi kestää hänen katsettaan, vaan painan pääni alas. 'Ajatteleppas, Olavi: minäkin olen tyttö! Se menee kuin piikki minun olemukseni läpi.
Liisu parahti, mutta tukki kohta suunsa ja pistäysi peräsänkyyn edustan taakse itkemään. Mikun käsi meni nyrkkiin, silmissä välähti lapsen silmille outo tuli. Eliina nosti katsettaan raamatusta, mutta kiinnitti sen jälleen välinpitämättömän näköisenä sinne. Tammen pelaajat heittivät leikkinsä kesken ja lähtivät pihalle.
Hyvästi huomiseen! URMAS Mietteissään, katsettaan kohottamatta: Hyvästi! Kovas, Horhoja, Kurkia ja kolme muuta menee. Jälelle jääneet ovat nousseet ja seisovat äänettöminä. Urmas, joka on seisonut syvän mielenliikutuksen valtaamana, katsahtaa etsien jälellejääneihin: Menikö Horhojakin...? HALLO Ilkkuvasti: He menivät, eivätkä koskaan palaa, sillä heitä on jo kauvan odottanut veenien avattu syli!
Mutta kun hän astuu, niin neula kohoutuu tuuman verran hiusten sisästä ja painuu taasen. Kun se tapahtuu toisen kerran, niin hänen mielensä läpi kiitää kuin häikäisevä välähdys niinkuin ei se olisikaan neula, vaan joku suurempi ja vankempi. Hän jännittää tyrmistyneenä katsettaan, esine painuu kokonaan hiusten sisään näky on kadonnut.
Sitä vastoin olen lukemattomia kertoja kuullut hänen sanovan, että joll'ei hän saisi kiinnittää katsettaan Kristuksen ristiin, joll'ei uskon voima hetki hetkeltä häntä sukisi, vaipuisi hän silmänräpäyksessä epätoivoon ja katkeruuteen. Eikä minulla ole mitään syytä epäillä hänen sanojensa totuutta."
Soisalo synkistyi ja katsoi kysyvästi Anttiin. Antti ei ollenkaan voinut ymmärtää hänen katsettaan. Sinä et siis tiedä, virkahti Soisalo verkalleen, että yhteinen ystävämme on muutamia päiviä sitten ampunut itsensä. Antti hypähti. Ampunut? Herran nimessä! Miksi, missä ja milloin? Selitä toki! Kuten sanoin, muutamia päiviä sitten, omassa tyhjässä kaupunkikodissaan. Mahdotonta!
"Minä en voi vielä kuolla, vielä on minulla paljo sanottavaa!" sanoi paashi köristen. "Kuningas ... savupilvessä... Lauenburgin herttuan kuula..." Kuolema sulki hänen suunsa, mutta se ei voinut estää häntä vielä viimeisellä ponnistuksella kääntämästä sammuvaa katsettaan kuninkaan kasvoja kohti. Kukin läsnäolijoista täydensi lauseen omalla tavallaan.
Päivän Sana
Muut Etsivät