Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 7. toukokuuta 2025
Käskeekö teidän armonne jotain? kysyi metsästäjä, joka ei ollut hetkeksikään siirtänyt katsettaan isännästään tämän lukiessa kirjelmää. En ... kyllä ... odota! huusi kreivi nuorukaisen vilkkaudella; sinun täytyy heti kiirehtää viemään vastaus tähän somaan lappuseen.
He voivat hymyillen sanoa toisilleen: sellaista ne meistä puhuvat, sinusta ja minusta! Ja kun Esteri oli astunut hänen eteensä, ei hän ollut tahtonut saada irti katsettaan yksinkertaisesti puetusta tytöstä, joka oli hyljännyt loiston, kaiken ulkonaisen kunnian ja arvon, ja astunut avojaloin kiviselle tielle.
Mutta hän oli karahtanut tulipunaiseksi tukanjuureen asti eikä mistään hinnasta olisi uskaltanut kohdata hänen katsettaan. Eikö se pappi vielä ole tullut? hän sanoi hätäisesti. Heikin ymmyrkäinen naamataulu hymyili kuin täysikuu. Niin, pappi? hän sanoi painokkaasti. Nyt joutui Jaana vieläkin enemmän hämilleen. Onneksi tuli pappi samassa.
Sitten määränsä saavutettuaan saattoi hän astua armaansa kasvojen eteen, joihin hän ei nyt häpeänsä tunnossa rohjennut katsettaan luoda, astua näiden valoisain, siveäin, neitseellisten kasvojen eteen ja huutaa hänelle: »Olenko sovittanut häpeän? Olenko jälleen arvoisesi?» Tämä kaikki odotti häntä, tämän kaiken voittaakseen tahtoi hän taistella, kynsin hampain ponnistella.
»Amalia, kysy herralta, eikö hän halua mitään nautittavaa», huusi hän kovalla äänellä tarjoilupöytää kohden. Vieras ei ollut kuulevinaan mitään. Neiti meni hänen pöytänsä luo ja höpisi jotakin väkevästä schrandenilaisesta oluesta. »Kiitos en juo mitään», vastasi hän kohottamatta katsettaan. Felix herra pureksi viiksiensä kärkiä. Hänestä oli selvää, että tämä käytös ansaitsi rangaistuksen.
Morange pelästyi hänen teräksenkovaa katsettaan. Nyt palasi takaisin koko hänen heikkoutensa, hänen lempeän ja taipuvan sydämensä arkuus. Voiko hän syyttää Constancea näin hirveästä rikoksesta. Hän oli näkevinään syytöksensä sietämättömät seuraukset. Muuten hän tuskin itsekään tiesi, miten asian laita oli, hänen pehmeä pääparkansa oli aivan pyörällä.
Mutta kuinka kauan luulette te kestävän tuon rakkautenne? Niin totta kuin elän, se on kestävä iankaikkisesta iankaikkiseen! Haudan tällä ja tuolla puolen? Niin tässä kuin tulevaisessa elämässä! Mutta en nyt halua enempää kanssasi laverrella. Tahdon nyt juuri kohdata hänen katsettaan. Viivy hetki vielä! Te aiotte siis todellakin avioliittoon? Luonnollisesti!
Uutelan valtasi sellainen mielenkuohu, ettei hän voinut pysyä kotona, vaan otti kirveen kainaloonsa ja läksi metsään. »Menen veräjiä korjailemaan», ajatteli hän. Hän kulki raskain, laahustavin askelin, katsettaan tiestä kohottamatta. »Tähänkö sitä nyt tultiin?» ajatteli hän. »Nytkö se taas tuli takaisin, se tuska?»
Vanha puolusti asemaansa varmalla paremmuudella, mikä oli äärettömän suututtava, mutta Rautio hehkuvalla kaunopuheliaisuudella, joka vaikutti innostavasti hänen puoluelaisiinsa; puheenjohtaja herra Timgren, ei irrottanut katsettaan hänestä, vieläpä pastori Ståhlekin nousi rohkeasti ylös, ja Elli Vinterin posket punottivat kuin purppura.
Hän loi pastoriin pikaisen, tietämättään aran ja rukoilevan katseen, ikäänkuin hänessä vallitsevat hellät tunteet olisivat vastustamattomalla tavalla vaatineet jotakin myötätuntoisuuden osoitusta, sanaa, katsetta... Mutta hänen salaiset rukouksensa jäivät vastauksetta; pastori ei näyttänyt häntä ymmärtävän, hän ei edes ollut huomaavinaan hänen katsettaan, vaan jatkoi yhä ystävällistä puhettaan Lars Petterin tytön kanssa.
Päivän Sana
Muut Etsivät