Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 7. toukokuuta 2025
Voi, ahneus, mi kuolevaiset painat niin syvään kuiluun, ettei jaksa kukaan kohottaa katsettaan sun aalloistasi! Kukoistaa ihmisissä tahto hyvä; mut alituinen sade tärvelevi hedelmät parhaimmatkin hylkiöiksi. Viattomuutta, uskoa nyt nähdään vain lapsissa, ja kumpainenkin karkkoo jo ennen kuin on poski parran saanut.
Se tuli sitäkin arveluttavammaksi, kun tämä nimi äkkiä esiintyi hänelle vihattavien ominaisuuksien verhoamana; ja tästä vaihtelevasta, epäselvästä kummituksesta, joka oli niin kauan uhmaillut hänen läpitunkevaa katsettaan, sukeutui äkkiä ja salaperäisellä selvyydellä niin tuntui hänestä pirullinen ja kammottava olento.
Kuullut olen, että, Kun syynalaiset näkee näytelmän, Tuo kuvaamisen tenhovoima heihin Niin koskee, että heti rikoksensa He tunnustavat; murha, vaikk'ei ääntä Sill' ole, puhuu ihmeellistä kieltä. Isäni murhan kaltahista jotain Nyt näyttelijäin pitää näytellä Mun sedälleni; katsettaan ma tarkkaan, Sydäntä järkytän: jos säikähtää hän, Niin tiedän tieni.
"Löysimme tuolta taipaleelta tien wierestä jotain", sanoin hänelle. "Mitä wain?" sanoi mies ja samassa juoksi hän rekemme tykö ja kohotti peitettä. Kuolleen kaswot kohtasiwat hänen katsettaan. Mummon kaswot näyttiwät nyt tylyiltä ja kowilta; mies säikähti, astui askeleen takaperin ja huudahti: "Herra Jumala, Kontti=Anna kuollut!"
»Ja jos se pelko olisi esteenä», sanoi tyttö painokkaasti, »niin olisi parasta ettet menisikään. Sillä kumpaako sinä silloin enemmän rakastaisit, itseäsikö vai sitä, jota luulet rakastavasi?» Nuorukainen tuskin kesti hänen katsettaan. »Mutta jos minä pelkäisin sinun tähtesi?» sanoi hän miltei lämpimästi.
Vavisten kuin rikoksentekijä astui Maija sakastiin eikä uskaltanut nostaa katsettaan suureen ja arvoisaan sielunpaimeneeseen, joka ikkunan luona seisoi vakavana papillisessa komeudessaan. Lukkari esitti Maijan asian ja vetäytyi sitte syrjään, vaan rovasti astui esiin ja alkoi heti yksinkertaisen toimituksen. Maija kuuli sanat, vaan ei käsittänyt tarkoitusta, hyvä Jumala, mikä kurja olento hän oli!
Hän ei ollut syntynyt puoluevihaa varten, se vain samensi hänen muuten kirkasta katsettaan, se vain katkeroitti hänen muuten rakkautta uhkuvaa sieluaan. Samoin kuin Magnus de la Gardie, hän oli tavoitellut ylevämielisen mesenaatin, oppinsa ja ansioittensa yhtä hyvin kuin syntyperänsä ja rikkautensa vuoksi loistavan aatelismiehen nimeä.
Arvattavasti useitakin kertoja. Hehän olivat ennen joka päivä yksissä. Eivätkö viime aikoina enää? Mahdollisesti. Ei ole sattunut vain minun silmäini eteen... Eilen hän kyllä oli siellä, lisäsi Antti katkerasti. Todistajana? kysyi Soisalo korviansa heristäen. Juuri niin, vastasi Antti. Etkö nähnyt hänen katsettaan? Kyllä, myönsi Soisalo, viekkaasti silmiään siristäen.
Toisella kädellä nosti hän kauhtanansa liepeitä, etteivät ne kastuisi rapakossa, ja silloin näkyivät hänen laihat mustiin sukkiin puetut säärivartensa, jotka upposivat äärettömän suuriin lokaisiin kenkiin. Jeanne loi silmänsä maahan, ettei kohtaisi hänen katsettaan. Ja Rosalie, joka tiesi kaikki asiat, joutui aivan raivoon ja mutisi: Senkin moukka, senkin moukka!
Ja Liisa, miksi hän oli tällä hetkellä tullut Honkavaaran yksinäiselle polulle, jossa tiesi Heikin olevan? Hän painoi päänsä syvälle rintaansa vasten eikä nostanut enää katsettaan Sitten minä tahtoisin pyytää sinulta jotakin, Liisa, sanoi Heikki. Sinä tiedät, että isä ei soisi minun lähtevän. Minä olen ajatellut kyllä itse hänelle sanoa, mutta se on minulle sanomattoman vaikeata.
Päivän Sana
Muut Etsivät