Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 2. kesäkuuta 2025
Hän eli yhtäällä ja nämät tapahtuivat toisaalla. Kun hän siinä istui ja näki noita lapsia, jotka toisiinsa katsahdellen leikkivät totisia, kun hän näki peltojen ja puutarhojen ja metsätilkkujen niinkuin ennenkin vilistävän vaunu-ikkunan ohi ja jo laskeneen auringon muuttumatonna ruskottavan pilvissä, ja kun hän ajatteli että koko tämän suuren maan tähänastinen elämä oli kohta entisyyttä ja tulevaisuus oli jokaiselle tuntematon, silloin hän tunsi salaista iloa sydämmessänsä: koko kansan nykyinen tila oli niin kovasti hänen oman elämänsä näköistä.
Niin, minulle on kerrottu teidän asiastanne, sanoi Nehljudof mennen kopin perälle ja asettuen likaisen ristikkoikkunan luo: ja haluaisin nyt kuulla sen omasta suustanne. Menshof tuli myöskin ikkunan luo ja alkoi heti kertoa, ensin arasti, tirehtööriin katsahdellen, sitten yhä rohkeammin. Mutta kun tirehtööri meni pois käytävään antaaksensa siellä muutamia määräyksiä, rohkaistui hän kokonaan.
Oi! en elon saarel tääl; Kuni aamun valo koillisessa Hänen poskillans oil kelmeys; Hänen purpuraisil huulillansa, Mikä autuaitten hekuma! Häntä katsahdellen matkan päästä Uneksuen seison mä, Autuaaksi tuntuu tämä hetki, Tuskalliseks tuntuu se; Povi polttaa, aatos harhaileevi, Hämäryys ja valo vaihtelee.
Ne kaksi kaupungista matkustavaa, jotka Eerikki kohtasi majapaikassa, ovat päättäneet tulla viettämään vapautetun vangin riemupäivää hänen kotonansa, ja, joteskin päissään, ajavat he nyt pihalle, huutaen: »Eerikki! Missä on Eerikki?» Käy heitä vastaan Eerikin vaimo katsahdellen heidän päällensä kummastuen, ja koska he taasen uudistavat kysymyksensä, lausuu hän: »Miksi tämä pilkanteko teiltä?
Niinkuin nyt tuo tähti kiireelläsi Kiiltää, sankar tyyni, partanen, Niinpä alat katseestani käyköön Puhdas, säteilevä kirkkaus, Koska tuhon, kiusauksen henget Sydäntäni piirittämään käyvät.» Niin on aatos miehen, jonka huone Komee seisoo harmaal kalliol, Ja hän itse portaal, katsahdellen Kunnahille, kuusten kranssaamat, Hengittäes lempeen kesä-illan, Taivaan tähtijoukon loistaessa.
Hän nähkääs sai kuulla että minä olen tuttu teidän kanssanne, sanoi Maslova pyöritellen päätään ja katsahdellen Nehljudofiin ja pyysi minua: sano hänelle, sanoi hän, että hän käskisi pojan puheillensa, hän kertoo hänelle kaikki. Menshof on heidän sukunimensäkin. No, teettekös? Se on, tiedättekös, semmoinen merkillisen hyvä mummo, heti näkyy että syyttömästi.
Kädessä oli pahkainen matkasauva. Uupuneelta hän näytti, vaan astui kiireesti, ikään kuin perään-ajajaa paeten. Koska me äkkiä tulimme vastakkain tien polvessa, hän hämmästyksestä vavahti, kohotti sauvaansa ikäänkuin suojaksi päänsä yli, pyörähti samassa ympäri ja hyppäsi tiepuoleen, yhä välistä katsahdellen taakseen minuun päin.
Verkalleen kulki hän takaisin kalliolle granaatipehkojen luo, usein katsahdellen taakseen; verkalleen kalliota ylös, usein luoden silmänsä palmun puoleen. Sitten kuului äiti kutsuvan häntä; hän riensi kotia. Hatunnauha. Mutta samana päivänä vielä teki Colin uusia kolttosia. Ja mitä? Julkisesti tahtoi hän saattaa Mariettaa punastumaan.
Vaiti he istuivat, ja mikä heistä alakuloisesti tuijotteli alas permantoon, mikä taasen katseli punakansista aapiskirjaansa, käännellen sen tukevia lehtiä. Pirtin eteläisen akkunan ääressä istuu Juhani, katsahdellen ylös kiviseen mäkeen ja tuuheaan männistöön, josta haamoitti muorin tönö punapielisellä ovellansa. JUHANI. Venla tuolla astelee pitkin polkua, ja onpa hänen käymisensä nopsa.
Minun mielestäni on välttämätöntä ilmaista kollektiivinen vastalause, sanoi Vera Jefremovna päättävällä äänellä, yhtaikaa kuitenkin epävarmasti ja arasti katsahdellen milloin yhtä milloin toista silmiin. Vladimir ilmaisi paheksumisensa, mutta siinä ei ole kyllin. Mimmoinen vastalause? murahti Kryiltsof kärsimättömästi rypistäen otsansa.
Päivän Sana
Muut Etsivät