United States or North Macedonia ? Vote for the TOP Country of the Week !
Entäs tuo tyttö? En voi vastata teille, sanoi tirehtööri kohauttaen olkapäitänsä, Tuossapa onkin jo Bogoduhofskaja. Peräovesta tuli hyörivästi käyden pienikasvuinen, laiha, keltainen Vera Jefremovna leikattuine tukkineen, ja suurine, hyväntahtoisine silmineen. No, kiitos tulemastanne, sanoi hän puristaen Nehljudofin kättä. Muistitte minua? Istutaan, En luullut tapaavani teitä näin.
Vera Jefremovna piti osaksi itseänsä syypäänä Shustovan kohtaloon, ja rukoili nyt Nehljudofia, jolla oli suhteita ylhäisten ihmisten kanssa, tekemään kaikki mikä oli mahdollista vangitun vapauttamiseksi.
Täällä oli Nehljudofin vanha tuttu, Vera Jefremovna, tavattoman suurine, säikähtyneine silmineen, harmaassa nutussa, paisunut suoni otsalla ja tukka lyhyeksi leikattuna. Hän istui sanomalehtipaperin edessä, minkä päällä oli hajoitettua tupakkaa, ja täytteli paperossihylssejä äkillisillä liikkeillään.
Kun tuli kysymys kuka oli ampunut, hän sanoi ampuneensa, vaikkei ollut ikinä revolveria kädessäänkään pitänyt, eikä hämähäkkiäkään suostuisi tappamaan. Siihen asia, päättyi. Ja nyt hän viedään pakkotöihin. Hän on altruistillinen, hyvä ihminen... sanoi Vera Jefremovna hyväksyvästi. Kolmas asia, josta Vera Jefremovna tahtoi puhua, koski Maslovaa.
Nehljudof alkoi häneltä kysellä miten hän oli tähän tilaan joutunut. Vastatessaan hänelle rupesi Vera Jefremovna hyvin elävästi kertomaan omasta asiastansa.
Oman historiansa Vera Jefremovna kertoi niin, että hän lopetettuaan kätilökurssin oli yhtynyt kansanvaltaiseen puolueeseen ja työskennellyt heidän kanssaan. Aluksi oli kaikki käynyt hyvin, he olivat kirjoitelleet proklamatsioneja, harjoitelleet propagandaa tehtaissa, mutta sitten oli yksi heidän eturivimiehistään otettu kiinni, paperit pantu takavarikkoon ja alettu vangita kaikkia muitakin.
Lavitsalla makasi Vera Jefremovna kietoutuneena päinensä vaippaan. Hänellä on migreeni, hän nukkuu mistään tietämättä, ja minä menen tieheni, sanoi Maria Pavlovna. Päinvastoin, jää vaan tänne, sanoi Simonson, minä en salaa mitään keltään, saati sinulta.
Tämä hymähti yhtä ystävällisesti kuin Lyydiakin ja tervehti vierasta, ja kun Nehljudof oli istunut hänen paikalleen, otti itselleen tuolin ikkunan luota ja istui toisten viereen. Toisesta ovesta ilmestyi vielä valkoverinen lyseolainen, noin 16 vuotias ja sanomatta mitään istui ikkunalaudalle. Vera Jefremovna on tätin hyvä ystävä, mutta minä tuskin tunnen häntä, sanoi Lyydia.
No, Vera Jefremovna, puhu nyt asiasi tälle herralle, sanoi emäntäeukko: se on ruhtinas itse. Minä menen sill'aikaa pois. Millä voin teitä palvella, oli Nehljudof kysynyt.
Vaalea neiti hypähti hermostuneesti pystyyn, suoristaen korvansa takaa pujottautunutta hiussuortuvaa ja säikähtyneenä tuijottaen suurilla, harmailla silmillään vieraaseen. Tekö nyt olette se vaarallinen nainen, jonka puolesta Vera Jefremovna pyysi, sanoi Nehljudof hymyillen ja ojentaen kättänsä.