Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 22. marraskuuta 2025
Sano yksi ainoa kerta: Jumalan kiitos, pöytä on katettu! EMMA. Kuinka sinä olet lapsellinen! Sano nyt. Mikä pyyntö se on semmoinen? ALFRED. Pieni Emma kultaiseni, sano toki: Jumalan kiitos, pöytä on katettu! En, sitä minä en sano. ALFRED. Minä pyydän sinua. En! Kieltäydytkö tahtoani täyttämästä? EMMA. Olisihan sen sanominen kovin lapsellista, ja sinä teet väärin pyytäessäsi minua.
Kun sydän on auki, on kiinni suu, mun syömeni hehkuu ja halaa. Sua katson ja säästän ja silitän vaan kuin kerjuri leivänpalaa. Minä joka en nauttinut onnestain kuin sieltä ja täältä murun! Tää pöytä mulleko katettu ois? Ois tullutko loppu surun? Mull' on, mulla on yksi salaisuus, hei, hip tula tuulia tei, mut sitä en minä sano kellekään ja kenkään sit' arvaa ei!
LIISA. On! HEIKKI. Mitä sinä sanoit? LIISA. En mitään... Sanoin on. HEIKKI. Se ei kelpaa, sinun on myös sanominen niin. LIISA. Mitenkä? HEIKKI. Jumalan kiitos, pöytä on katettu! LIISA. Miksikä siten? HEIKKI. Kun työ on lopussa, sanotaan: "Jumalan kiitos", että se on valmis. LIISA. Miten hassua! HEIKKI. Se ei ole hupsuttelemista eikä tyhmää puhetta.
Hänestä tuntui, että hänen avioliittonsa nyt muuttui taisteluksi, jossa hänen vain tuli koettaa pitää ohjakset tiukalla. Hän meni keittiöön ja kysyi tuimasti, miksi ei pöytä ollut katettu. "Herra varjelkoon!" huudahti palvelustyttö säikähtyneenä, "onko kello jo niin paljon?..." Ja hän syöksyi sisään ja alkoi kiireimmän kautta kattaa pöytää.
Samassa joku koputti ovelle herättäen Annan unelmista. Se oli vanha palvelija, joka tuli ilmoittamaan että aamiainen oli katettu. Anna nousi ja meni ruokasaliin, jossa professori jo odotti. Aamiaispöydässä Anna kertoi tädin kirjeestä ja muuttoaikeista. "Se on hyvä että he muuttavat tänne. Sinun tähtesi, Anna, olen iloinen siitä", virkkoi professori mietteissään. "Minunko tähteni, isä?" "Niin.
Yks on rakkaus emoni, Joka haavat hautelisi, Syyttämättä, solvimatta, Mut emoni otti hauta. Miksi mun polon pitikin Syntyä sydämmellisnä, Tuskan kaiken tuntijana Näille kolkoille kylille! Vasemmalta tulee ruumissaatto, re'essä mustalla vaipalla katettu kirstu, jota mustahuntuiset itkijänaiset saattavat. KULLERVO. Mikä? Jylhä ruumissaatto! Nytkö vievät mun emoni! Saatto pysähtyy.
Ei tullut mitään Eugenin ja everstin toivosta, että voisivat yhdessä sulattaa Blumien ylpeyden; everstin viimeiset sanat vetivät vaan solmun vieläkin tiukempaan. Eugen ei puhunut enää mitään; hänen ajatuksensa pyörivät vain yhdessä asiassa: oliko Dora nyt jo pettänyt hänet? Everstin iloksi ja kaikkein kevennykseksi tuli palvelija vihdoinkin ilmoittamaan, että teepöytä oli katettu.
Huone oli täynnä tupakinsavua. Keskellä oli katettu pöytä, täynnänsä laseja, kuppeja, pieniä kahvikannuja, likööripulloja, paperossin pätkiä, tuhkaa, sokeripaloja. Kaikki huoneessa-olijat olivat niin päissään, etteivät huomanneet uutta tulokasta, ei vaikka saattaja huusi Henrikin nimeä kohtikulkkua ja vaati hiljaisuutta.
Vastapäätä porstuan ovea on pienonen navetta, sillä karja on pieni, noin kymmenlehmäinen. Sen yhteydessä on katettu kuja, jonka ylisille vie hevosella ajettavat leveät raput. Että ollaan kivisellä mäkimaalla, sen osoittaa sekin, että suurin osa kujaa ja navettaa on tehty kivestä.
Hän pyysi surullisella hymyllä anteeksi sitä, että hän ei ottanut Mathieun käsivartta, pyysi herrain menemään edellä ja antamaan naisten tulla toimeen, miten parahiten taitavat. Ja pöytä oli asetettu niin, että sen alla oli hyvä suoristaa jalkansa. Kun Mathieu näki, että pöytä oli katettu neljälle, ei hän voinut olla tekemättä kysymystä, joka hänellä jo ennenkin oli ollut huulilla.
Päivän Sana
Muut Etsivät