Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 22. marraskuuta 2025
Hän ei vastannut, purskahti vain nauramaan tavallista kuivaa nauruaan, laski kurttuisen ruskean kätensä minun käsivarrelleni ja vei minut suureen huoneeseen. Siellä keskilattialla oli aistikkaasti katettu ruokapöytä, ja sen takana istui matalassa nojatuolissa nuori nainen kirja kädessä.
Sen peräseinällä oli Rjepinin maalaamia komeita muotokuvia, arvatenkin talon läheisimpien ystävien, koska siellä oli pari kuvaa rva Nordmannistakin; eräässä kolkassa oli flygeli-piano ja sen yläpuolella seinällä oli niin paljon laakeriseppeleitä leveine nauhoineen ja kirjoituksineen, että siitä olisi tullut monet kantamukset, ja lattialla seisoi suuri, pyöreä, katettu pöytä.
Elkää puhukokkaan tyynynpäällisistä, joita ei ole katettu, sanoo rouva Säntillinen. Se ei ole siistiä, vaan on huolimatonta. En minä tahdo talooni syöpäläisiä enkä semmoisisia tyynynpäällisiä. Mutta, uskaltaa huomauttaa nuori perheenäiti, jolla on semmoiset "huolimattomasti" ommellut tyynynpäälliset, emmeköhän kuitenkin voisi vähääkään luopua muutamista vanhoista, perityistä tavoistamme?
Näistä mietteistä herätti hänet viimein päivälliskellon iloinen helinä, jolloin vartijana ollut vuorelainen muuttui hänen kamariherrakseen, opastaen hänet saliin, missä neljää henkeä varten laitettu pöytä oli runsaasti katettu vuoristossa tavallisilla vieraanvaroilla.
HEIKKI. Jospa pyytäisin sinua? LIISA. Jos pyytäisit kymmenen kertaa, niin en sano sitä sittenkään. Heikki! HEIKKI. Sinun täytyy sanoa se! LIISA. Täytyykö minun? Täytyy. Minä toivon sen. LIISA. Uneksitko sinä, vai oletko kenties noussut univuoteeltasi takaperin? HEIKKI. Elä laske pilaa. Täysi toteni on, että sinun on sanominen: "Jumalan kiitos, pöytä on katettu!"
Jotakin tavatonta oli hänestä lähtenyt. Se ei ollut vain hurja päähänpisto; jotakin sydäntävihlovaa, mitä Jakob ei saanut sanoin ilmaistuksi, paloi hänen silmissään; Alette näki tuon ihmeen edessään ja hänen tuli häntä sääli ja hän ilostui... Jakobin astuessa sisään oli illallispöytä huolellisesti katettu, tee höyrysi lämpimänä ja hautuneena ja kaikki oli ihan valmista.
Talon edessä oli viheriäinen niitty, jolla muutamia sveitsiläisiä lehmiä oli käymässä kellot kaulassa. Avara puisto ympäröitsi koko talon. Portaitten edessä kohtasi isäntä vieraansa sekä tarjosi kätensä nuorelle kaunottarelle. He tulivat komeaan saliin, jossa pöytä oli katettu kolmelle henkilölle. Ruhtinas vei vieraansa ikkunan ääreen, josta oli hurmaava näköala.
Tauluja ja kasvia. Keskellä huonetta katettu kahvipöytä. Avonaisesta peräovesta näkyy kaunis kesämaisema. Aika edellä puolen päivää. Tohtori, Aina ja Insinööri istuvat kahvipöydän ympärillä.
Köyhille oli katettu pitkä pöytä puistoon, ja kunniapaikalla istui kahdeksankymmenvuotias vaimo, sotamies Flintan leski, hän, joka niin omituisella tavalla oli ottanut osaa presidentti Bertelsköldin kohtaloon hän, jonka luona Ester-kreivitär pakolaisena, epätoivoisena ja vilusta kangistuneena kerran oli saanut suojan koleana talviyönä.
Kun hyvä Jumala oli luonut maailman ja näki, että kaikki oli hyvin, niin sanoi hänkin: Jumalan kiitos, maailma on valmis. Sentähden, näetkös, on sen sanominen hurskautta... LIISA. Miten yksinkertainen sinä olet! Tule nyt tänne ja sano kuten minäkin: "Jumalan kiitos, pöytä on katettu!" LIISA. Sit' en tee! HEIKKI. Minun tähteni! LIISA. En tee. Sinä et tee? LIISA. En tee, en!
Päivän Sana
Muut Etsivät