Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 22. lokakuuta 2025
En ollenkaan ... onkikaa te vain! Tulkaa tekin ongelle! Minä katselen mieluummin täältä, sanoi Elli. He vitkailivat siinä niin kauan, että päivä jo oli puolisissa, kun tulivat pappilaan. Koivukäytävää tullessaan he huomasivat, että pöytä oli katettu ulkoverannalle ja että herrasväki parhaillaan oli päivällisellä. Ikävä kyllä he ovat kotona, sanoi Olavi.
Siellä maalla on nyt syksy... Siellä on nyt rannan ruskea kaislikko ja uuvahtava, alakuloinen laine. Siellä on luhdalla täysinäinen lato ja ladon ovella pieles, kuusen oksilla katettu; ja ladon takana on haapa, joka on seulonut lehtensä sen seinämille ja katolle.
Sillä peijakkaalla on niin hyvä kyökki! He vaihtoivat välinpitämättömästi sanasen, ottivat auton ja läksivät Antin luo. Rouva ei näyttänyt olevan kotona ollenkaan, yhtä vähän kuin lapset, koska heidän ääniänsä ei kuulunut missään. He juttelivat hetkisen Antin työhuoneessa, sitten ilmestyi vain palvelijatar, joka ilmoitti, että herrojen päivällinen oli katettu. He siirtyivät ruokasaliin.
Pöytä oli katettu illallista varten, johon kuului vadillinen kauravelliä ja kuppi kaljaa. Sarvesta tehty lusikka odotti vadin vieressä. Paitsi jo mainitsemiani, ei tässä suuressa, kivestä muuratussa, autiossa kamarissa ollut muita esineitä kuin joukko lukittuja kirstuja pitkin seiniä ja munalukolla varustettu ruokakaappi nurkassa. Heti kun viimeinen salpa oli paikallaan, tuli mies luokseni.
EMMA. Salaa kuunnellut?... Ettäs kehtaat, herraseni! Aivan sattumalta. Tullessani tänne huoneestani, kuulen vilkasta keskustelua... Seisahdun... Heikki ja Liisa ovat juuri lopettaneet pöydän kattamisen, kun Heikki täysin tyytyväisenä huudahtaa: "Jumalan kiitos, pöytä on katettu", ja toivoo että Liisa kertoisi nämä sanat, sillä, sanoi, niin on sanominen hyvin päätetyn työn perästä.
Kaikki linnan asukkaatkin olivat kokouneet tänne, odotellen Pugatshevia. Kapteenin-asunnon portaiden edessä piti kasakka suitsista kaunista valkoista hevosta, kirgisiläistä rotua. Minä hain silmilläni kapteenin rouvan ruumista. Se oli viety sivummalle ja katettu niinimatolla. Viimein astui Pugatshev porstuasta. Väki otti lakit päästä pois. Hän pysähtyi kuistille ja tervehti kaikkia.
Yksin ruotivaarikin hilausi sängystään penkille istumaan ja muisteli nuorta kaunista, ylhäistä vainajaa, joka jokaisen huomasi ja jolla oli sana kaikille, hyvä sydämellinen sana, kirkas ja lämpöinen, ja jonka naurukin oli kuin ensimäisen leivon laulu kevään taivaalta... Kun Esteri pirtistä sisälle juoksi, olivat kaikki vieraat salissa koolla, suuri katettu ruokapöytä keskilattialla, pöydän päässä forstmestarinna kädet ristissä ja silmät ummessa.
Yhtäkkiä äärettömän suuri rakennus ilmestyi heidän eteensä. Se oli soikea, holvikaarilla katettu ja nähtävästi varsin hävinnyt. Mahdottoman iso, säännötön, polveileva halkeama ulottui laelta miltei perustaan asti ja melkeinpä eroitti pois sen puolen, jota kohden Alroy ja hänen saattajansa nyt lähestyivät.
ALFRED. Kyllä, kyllä on tarpeellista, että puhdistaun silmissänne. SALOKANGAS. Ei ole tarpeen! ALFRED. Mutta te voisitte luulla... Me emme luule mitään. KATRI. Puhu, ystäväni; kenties me siten tulemme selvyyteen. ALFRED. Tänä aamuna kuulin Heikin pyytävän Liisaa sanomaan: "Jumalan kiitos, pöytä on katettu", ja hän joutui raivoonsa, kuin tämä kielsi sen.
Hän löysi sieltä myös yhdestä ainoasta puunrungosta tehdyn kanootin, joka oli niin iso kuin kaksitoistatuhtoinen vene ja hyvin kaunis, teloilta katoksen alta, joka oli tehty puunrungoista ja katettu palmunlehvillä, niin etteivät aurinko eikä vesi päässeet sitä vahingoittamaan.
Päivän Sana
Muut Etsivät