Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 29. kesäkuuta 2025
KASPER. Mitä sommaelet, miesi? Rynkää esiin, Esiin oikapäätä sotilasten taval! CONON. Kuulkoot sitten korvas mielusasti. Huomaa: Kilian, mun vainaan ystäväni poika, Oiva miesi, puhtahimmal mainiolla...
CONON. Hän on huoneessani, Ilonen ja raitis, sama kuni ennen, Mutta ilosempa toki hetkel tällä. KASPER. Sen mä luulen, sen mä luulen, Leonard, Päästyäsi monest kiljuvasta myrskyst Yli monen ammottavan kuolon kidan. Haa, sä poika! Mille tuntui mailman kierros? Conon, Conon, urhee sotaveljeni!
CONON. Kovinpa hän lempii; mutta saattaa asja Omilt huuliltansa kaunokaisen korviin, Semä mahdotonta. Tänäpänä toki Loimahtelee villi päättävyyden tuli Miehen poves, ja nyt kitkeä hän tahtoo Syämmens tuon epätiedon hämärästä. Mutta mahdotonta hänen itse käydä Tässä toimintoon. Sentähden tulen minä. KASPER. Ja nyt tulkoon loppu epätiedollensa. Astutaanpas!
KASPER. Oi mun Elinain, jo käännä lehti, käännä! ELINA. Minä teen sen, sillä sydämmeni tahtoo Kauvas pois jo heittää teeskellyksen peiton. Tyttäreni, anna anteeks tämä ilve; Yksi aate lemmen helleydest oil se, Yksi aate, joka ilon kirkasteeksi Murheen teki, läpikäytäväksi laaksoks Pyhän vuoren kiirehelle päivän loistoon.
Liedellä näkyi vielä läjänen tuhkaa, tuvan ovella olivat vielä alkukirjaimet sanoista "Kasper Melkior Baltes" ja niiden alla vanhempain kuolinvuosi liidulla kirjoitettu. Amrei luki tuon ääneensä; sen oli itse isä kirjoittanut.
Onpa tässä lähellä kuoppa syllän syvä, syllän leveä ja pitkä ja täynnä verta, jonka olette ulosvuodattaneet meistä ja muista meidän onnettomista veljistämme. Juokaat! MAX. Ah! FUCHS. Voi meitä! GILBERT. Juokaat! muuton teidät paikalla viskasemme tuonne syvyyden pimeään kitaan. KASPER. Tahdotteko juoda! FUCHS. Me juomme, hyvät ystävät, me juomme. Oo, oo! KASPER. Toivotamme onnea morsiuskunnalle.
KASPER. Sinä lemmenkukka iltakasteen alla, Missä viivyt kuulemasta onnes arpaa? ELINA. Majasessa tuolla ahon liepehellä Luona vaimon, käypä Tuonelaan, hän viipyy; Hetken päästä, tiedän, takaisin hän joutuu. KASPER. Annas hänen tulla, annas hänen kuulla Uutisemme valtaset, ja emmekohan Näe tässä kilttii kiikahdusta hieman? Voisitkohan, likka, ensileimahtaissa Seistä, vaipumatta tämän onnes alle?
Velkakirjat, kalut kappaleet ja kaikki nuttuni aina viimeiseen siekaleeseen, kaikki antaisin mennä, kaikki. Oo, oo! MAX. Minä janoon. FUCHS. Tippa vettä janomme sammutteeksi, kallihimmat ystävät! Nyt sammuttakaat janonne niiden sankarten verellä, jotka te surmasitte Berlinin kaduilla. Juokaat! MAX. Haa! FUCHS. Olkaat armelijaat! KASPER. Juokaat!
GILBERT. Anteeksi, että voiton päivänä vilaukseksi unohdin suhteeni teitä kohtaan, mutta se ei tapahdu enään, vaan tahdonpa seistä vaiheellanne vaiti ja oikeena kuin kynttylä. KASPER. Jos sen sä teet, niin katso etten niistä sua vähän nääveliistä. Kuin kynttylä? Nyt hiiteen kaikki teeskellys ja turha kunnioitus ja vallitkoon ilon siivitetty henki, niin kauvan kuin terästykki mykkänä ammottaa.
Oi että veljet toinentoistaan raatelevat! Mutta sovintoon he käyvät kerran vielä, sovintoon niin rakkaaseen kuin nyt tämä Preussin impi ja tämä uljas poika Bayerista. Pois riita ja vaino Germanian velisarjasta! MAX. Minun täytyy itkeä. FUCHS. Samoin minun. KASPER. Miksi niin? FUCHS. Olemmehan vielä elävien joukossa, vaihka äsken jo luulimme itsemme varjoina nääntyvän kuolon maassa.
Päivän Sana
Muut Etsivät