Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 29. kesäkuuta 2025
ALMA. Uskottepa väärin, väärin! CONON. Enhän usko, että häntä rakastatte. ALMA. Erhetytte. Minä häntä rakastan. KASPER. Alma, Alma, sinä saatat meidän kaikkein Silmät vaipumahaan alas.
Minä vapisen hänen katsantonsa edessä. KASPER. Jumalan vitsa, Hungarian ruhtinas, se lyhyt, palleroinen mies, hän, muodon viivoilla niin pienoisilla; mutta niin ei kesä-aurinkoinen säteile, niin peloittavasti ei kivääri leimahda vasten kuolemaan tuomitun rintaa, niin voimallisesti ei iske jyristäjän nuoli kuin katsanto tämän miehen, joka seisoo siinä, huulilla katkera hymy.
MAURA. Minä olen amputtu, kuollut, ijankaikkisesti kuollut! KASPER. Te olette eheä ja terve, sanon minä. Ylös ja olkaat iloinen; sillä voitto on meidän. 1:N SOTAMIES. Herra kapteeni, minä saatan sanomata kenraalilta. KASPER. Mikä on hänen tahtonsa? 1:N SOTAMIES. Että kortteeraatte tähän joukkonne ja jätätte pakenevaen vainoomisen, sen toimen määrää hän arierkardillemme. KASPER. Hyvä!
ALMA. Armas iso-isäni, te, harmaapäinen Kahden vihollisen valtakunnan ryskees Murhatanterella! Mitä aattelette? KASPER. Että pyhä lupaus on täytettävä. Mahdotonta Kasperin on toisin tehdä, Mahdotonta!
MAURA. Hoo, uljas muoto, mutta näin vilauksessa en taida päättää mitään. FAUSTUS. Vilauksessa on se tehtävä, jaa äkisti kuin leimaus. Ei yhtään ylöslykkäystä, muori, vaan jos ei käy kauppa tässä, niin kiepoonpa kohta toisille markkinoille kuin luoti. Mutta miehukas kuin Herkkules. Haa! mitä teen? KASPER. Tämä arveluttaa teitä kovin. MAURA. Ah! FAUSTUS. Kerran kysyn vielä: otatko minua, eukko?
Ja tässä istumme nyt, tapettuina kaikki. Mitäs tehdään, veljeni? KASPER. Jaa, tässä ollaan, kaukana heimostamme ja armaista ystävistä. Oi minun entinen elämäni! GILBERT. Mikä ollee tuo tähti lounaassa tuolla, jota kohden sieluni katsanto niin kernaasti kiitää? KASPER. Se on Maa, veljeni, se on se kurja maamme. GILBERT. Mutta se on pyrstötähti tulisella hännällä.
KASPER. Oiva miesi! CONON. Hänen ulkohaamuns? Mutta katsoisitte Tällä hetkellä nyt hänen sisustaansa, Siellä huomaisitte myrskyn. Levotonna Astelee nyt poika vartoessaan täältä Tuomioonsa. Mutta onnen tuomion Kohta kuulee hän, ja mailmans kirkastuu. KASPER. Onnen myyri on hän. Taivas, mikä tyttö!
GILBERT. Tässä saamme kenties pian juoda pestiäisiä. KASPER. Niinpä näyttää. Mutta, poikani, mitä on mielessäs tekeillä noita kohtaan tuolla? GILBERT. Suotteko mun hetki olla johtajana, ja te toiset tässä vähän oleskella ahtööreinä? KASPER. Olkoon menneeksi, kuin vaan vikkelästi tehtäväs teet. Mutta valoa tänne, yö käy pimeäksi.
Siellä kuni vallitsisi aamu lempeä ja ikuinen, niin säteilevä ja niin ruusuhymyvä. Oi! tämä näky mun sydämmessäni herättää riutumuksen ihmeellisen ja halun kerran päästä sinne. Mikä on tämä maa? KASPER. Siellähän on maa, jonne kaikki ovat aikeissa, mutta harvatpa sen ehtii toki. Sä kaunis maa! GILBERT. Jos kaiken tämän ennen varmaan tiennyt olsin, niin toisinpa olisi elämäni muodostunut.
Nyt se kauvas poistukoon! Minä häpeen. FUCHS. Se poistukoon kauvas, kauvas! Minä häpeen. GILBERT. Olenpa kuullut, että niinkuin peloitus saattaa viisaan hulluksi, niin taitaa se myös tehdä viisaaksi hullun. Sen näemme nyt. KASPER. Hyötyä siis matkaansaattoi ilveemme. Jaa, kaikki hyvin! No, emäntämme, mielimmepä kaikki nyt tyhjentää onneksenne maljan. MAURA. Kaikki kaikki! KASPER. Juokamme!
Päivän Sana
Muut Etsivät