United States or Japan ? Vote for the TOP Country of the Week !
MAURA. Astukaamme edes sisään vähän keskustelemaan. Kunnioitettava herra kapteeni, tehkäät niin hyvin ja tulkaat todistajaksemme ja välimieheksemme tässä asiassa. KASPER. Frouvani, minä vaan esitän teille pojan käymättä toki puhemieheksi, hyvin tietäen vanhastaan kuinka huonon onnen siinä annan. Mutta sinä ja sinä, menkäät heidän kanssansa välipuheesen.
Minä olen invalid, siis voimaton sekä pakoon että taisteloon ja sentähden olen nyt vanginne. Mitä tahdotte? Minun surmata ja katkaista rakkautemme siteet? Se tehkäät, jos teitä miellyttää. KASPER. Miksi tekisimme sen?
KASPER. Se on Romin kauhistus, Punian ylevä sankari. Katso hänen olentonsa vakavaa miehuutta, joka vertaistansa ei löydä uroen joukossa. Siinä hän liikkumatta seisoo katsahtaen vapaalla silmällä öiseen, kuohuvaan kaukaisuuteen. Siinä hän seisoo, huulilla katkera hymy. GILBERT. Minua miellyttää kysyä ja tutkistella. Ken on tuolla tuo kolmas haamu, joka kääntää kasvonsa puoleemme nyt?
KASPER. Ha ha ha! No siinäpä kaksi kummallista veitikkaa. GILBERT. Luulenpa keksiväni heitä kohtaan sukkelan juonen, herra. KASPER. Hyvä. Mikä on tämä? Mutta vartokaamme, tuossa tulee mies. FAUSTUS. Mitä tahtoo herra kapteeni? KASPER. Sano minulle kuinka kuuluu se lupaus, jonka eilen teit?
MAURA. Uu! Sinä kauhea mies! FAUSTUS. Peräytkö? Yhden kerran kysyn vielä ja sitten tästä niinkuin vuoripässi. Peräytkö? KASPER. Kas niin, sopii hyvin. Onni teille, kauvallinen onni! SOTAMIEHET. Hurraa! MAURA. Uskallanpa käskeä teitä kaikkia tyhjentämään kihlausmaljamme tänä-ehtoona tässä. KASPER. Siihen, frouvani, emme varro toista käskyänne. MAURA. Hoo! No terve tuloa, terve tuloa! Ha ha haa!
KASPER. Oi! maamme se on ja Berlinin ankara palo, joka kestää vielä, sille antaa tämän tulisen hännän. GILBERT. Oi kärsimykseni ja iloeni armas mailma! Kuinka kaukana mahdamme sinusta olla? KASPER. Kymmenen miljuunia kymmenen tuhatta kymmenen sataa kymmenkymment ja kymmenen pääskösen päivänlentämää, niin kuiskasi minulle eräs henki-ääni. GILBERT. Onpa se kappale matkaa. FUCHS. Kauhistava matka.
Mitä tiesi hän, Nuoruutensa hourees aina ilon lapsi? Kauvan häntä murehdin ja itken, itken! Leonard, oi Leonard, mun veljeni kurja! ELINA. Onnellinen on hän, ota lohdutusta. ALMA. Oikeutensa myös ottaa kuolon murhe! KASPER. Lapsein, kuule vielä toinen murheen sana, Joka, tiedän minä, lisää taakkas painoo; Mutta olkoonpa nyt ilmoitettu kaikki.
Pitääkö siis hänen sydämmensä käymän Väkivalloin meistä pois ja vierauman? He mun kalleutein veisit? Kilianko Häntä kiemailisi hänen sydämmensä Hempuna ja kateheena valtijaana? Mene hiiteen maalinkeines, töhertäjä! CONON. Mitä hulluttelet, sinä ukko? KASPER. Vaiti sinä! Mutta kas jos häntä lemmit, Tyttäreni, ja hän tehdä voi sun onnes, Niin ei mailman aarteet käykööt siinä tielles.
FUCHS. Onko tämä ruokaa ja juomaa! GILBERT. Aina varjoille, ystäväni. FUCHS. Mutta voi! missä ollaan toki? Sanokaatte, hyvät miehet; sillä sydämmeni käy kovin murheelliseksi. Missä ollaan? Portillako tuomittuen kaupungin tai taivaan-linnan esikartanossa? Sanokaat! KASPER. Vai taivaan-linnan esikartanossa! Ettäs uskallat niin arvellakkaan. Taivaan-linnan? Mistä syystä?
Miehet, uskottepa, että olen hullu Teille avatessain sydämmeni näin. Mutta näiden kierrostuulten kiljuessa! KASPER. Minä seison ihan kierrostuulen keskel. KASPER. Tyttäreni, nosta pääsi korkealle! ALMA. Miehet, uskotteko, että olen hullu? ELINA. Ei; he kyllä käsittävät toivottoman Lemmen hurjat, huohottavat karkelot.