Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 21. kesäkuuta 2025
HANNA. Niin, miehen, joka ymmärtää velvollisuutensa toisella tavalla, miehen, jolle olemme tästä koulusta enemmän velkaa kuin kellekään muulle. Hänen sormuksensa näet tuossa. KANTTORI, tarttuu Hannan käteen kiinni. Hanna, sinä tahdot järjen minulta viedä! Tämä ei ole mahdollista, tämä on valhetta, tämä on petoksen sormus sen minä riistän pois oman Hannani sormesta! HANNA. Avuksi, avuksi!
POMMERI. Mikäs se oli takana kanttorilla iteaalisilla päivällisillään, jotka pitäisivät olla huomenna! Syötä nyt sitä iteaaleillasi. KANTTORI. Enpä syötä! POMMERI. Ja pormestari ja pormestarinna ovat Hurmerintaa kantaneet kämmenillään. Muka Aleksantralle mieheksi. KANTTORI. Hukka yritys. Hän naipikin rouva Danellin! PORMESTARINNA. Meidän Aleksandra ei välitä hänestä, ei ollenkaan.
Me siis olemme velkaa toisillemme, huomautti neiti. Niin, rakkautta, tunnusti ylkä. Me tarvitsemme toisiamme. Niin, rakastaa. Se tuntuu niin keveältä. Se sitoo meidät toisiimme. Mutta meitä eroittaa vielä epätieto, epävarmuus, valitti Heleena. Joka on alkanut, voipi myöskin päättää. Me voimme elää toivossa, vakuutti kanttori. Todellakin, rakkaus, joka on voinut pelastaa minut kuolemasta
KANTTORI. Hanna, Hanna! Mistä tulevat nuot sanat? Sinä tiedät kuitenkin kuinka olen tätä koulua harrastanut. HANNA. Minä tiedän myöskin minkä vuoksi olet sitä harrastanut, KANTTORI. Kansani vuoksi, jonka lapsi olen, ja sinun tähtesi, jota HANNA. Kansan? Sano rahan! Minun? Sano viinan! KANTTORI. Oh! minä aavistan! Sinäkin olet siis asiasta kuullut ja sen vuoksi olet minua viime aikoina välttänyt?
KANTTORI, viitaten sivuoveen.
Ei sitä tiedä vielä, rakastaako Hurmerinta minua. KANTTORI. Jos hänellä onkin aivan muuta asiaa! ROUVA DANELL. Huomenna sen kuulee. KANTTORI. Lähettäkää minulle sitten tieto. ROUVA DANELL. Minä lähetän heti Liisan. Ja »joo» merkitsee, että herra Hurmerinta rakastaa ja »ei», että ei rakasta. KANTTORI. Siis jos Liisa sanoo »ei», niin minä saan tulla. ROUVA DANELL. Niin.
Ja oikeastaan onhan sitä ollut syytä kirjoittaa niin ja olisi ollut syytä sanoa pahemminkin. POMMERI. Onko siinä kirjoituksessa oikein mainittu minun nimeni? PORMESTARI. Etkö sinä ole sitä lukenut? POMMERI. En minä vielä ole sitä lukenut, on ollut niin kiire. Kanttori vain sanoi, että siinä on minustakin.
Hilleri! Hilleri! Onko Hilleri humalassa? HILLERI. Ei, herra pormestari, ei nyt, ei! PORMESTARI. Sitähän minäkin. Mamma itse aikoi meille paistaa silliä. KANTTORI ja POMMERI tulevat pormestarin kamarista Hurmerinnan luo. Ei nyt saa olla huonolla tuulella.
Ja minut kadotuksesta, keskeytti kanttori. Voipi kärsiä, toivoa, kestää ja viimein voittaakin vastukset. Eikö niin, Villeni? Sinä näytät nyt niin ihanalta, Leenani. Ja sinä kohoat silmissäni niin ylevänä. Samalla kertaa astui apulainen käsikkäin Eliinan kanssa puutarhaan. Mitä sanomme noista kahdesta? huomautti Heleena.
KANTTORI ja POMMERI tulevat eteisestä käsikynkässä. POMMERI. No, onko nyt mielenne hyvä, kun olette saaneet koko kaupungin miten sinä kanttori sanoitkaan? KANTTORI. Blamaseeratuksi POMMERI. Ja sikaneeratuksi! Minä kysyn onko? PORMESTARI. Mekö, pormestarinna ja minäkö olemme sen tehneet? POMMERI. Kuka esitteli tänne Hurmerintaa sanomalehdentoimittajaksi? KANTTORI. Sinä, pormestari!
Päivän Sana
Muut Etsivät