Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 21. heinäkuuta 2025
KANTTORI. Mikä ikä viiden-neljättä vuotias pulska ja varakas leski! Sellaiset naiset ovat aivan kuin assessoreja varten. Mutta jättäkäämme heidät ja puhukaamme teistä. HANNA. "Teistä?" KANTTORI. Suo anteeksi, en ollut varma uskaltaisinko sinua vielä sinutella, sillä onhan siitä jo varsin kauan kun viimeksi sain kanssasi puhua. Sinä siis menestyit seminaarissa?
"Armollinen, laupeas isä kanttori! Armoinen, laupeas Isä Jumala!
ASSESSORI. Vähät siitä! Mutta vielä nytkin olisin valmis antamaan jonkun summan, esimerkiksi viisisataa markkaa, suomalaisille kouluille ja teidän kauttanne, jos vaan voisin toivoa hiukankin ystävällisempää kohtelua. KANTTORI, puhuen itseksensä. Viisisataa markkaa!
Pannaan tuo Hilleri! PORMESTARI. Niin todella. POMMERI. Hillerikin se ymmärtää! PORMESTARI. Mutta Hilleri ei vielä mene, ennenkuin minä pääsen kamariini. POMMERI. Mitäs minäkään täällä, minä tulen sinne istumaan siksi aikaa. KANTTORI. No mahdun kai minäkin sinne? PORMESTARINNA. Minä menen hommaamaan sitä sanaa Rautiaiselle. Mutta minkä vuoksi minua kuitenkin itkettää? Herra Hurmerinta! Mitä nyt?
En tiedä miksi, mutta kauhistus valtaa sydämeni kun ajattelen että tänne asetetaan viinatehdas. KANTTORI. Suurempi kauhistus valtaa minut kun ajattelen että vielä saisimme vuosikausia odottaa kansakoulun avausta täällä juuri tähän aikaan, jolloin kaikkialla Suomessa kouluja perustetaan.
Ja huomatkaa: tuo etu ei olisi yksin minulla, vaan koko paikkakunta sitä nauttisi yhteistä hyvää minä tarkoitan. Sen vuoksi olisi erittäin hyvä, jos te, jolla on suuri luottamus pitäjäläisten keskuudessa, neuvoisitte heitä paremmin etuansa ymmärtämään. KANTTORI. Herra assessori, minun isäni kuoli viinaan.
Huomispäivä kului, Amadeusta ei kuulunut eikä näkynyt; aurinko aleni alenemistansa ja keltaiset lehdet putoilivat puista. Vanha kanttori istui nojatuolissaan nuottikirjainsa sekaan haudattuna; Violetta rallatteli, mutta hiljaa hyräillen vaan; ei ollut oikein iloinen sydämessänsä.
Kyllä täällä löytyy kaikista kansanluokista ja vielä päällekin. Muun muassa on täällä 23 ylimääräistä tulli- ja postivirkamiestä, 10 kyyppäriä, 11 eläkettä nauttivaa upseeria, yksi kanttori, 9 kansakoulunopettajaa kaikki absolutisteja, eräs entinen vahtimestari, jolla on todistus raittiudesta, eräs eläkkeen saanut maanmittari Miltopeus, ainoa jonka näistä tunnen ja minun vanha ystäväni
HANNA, nousten äkkiä kävelylle. Meidänhän piti puhua koulunkäynnistäni. KANTTORI. Suo anteeksi että lausuin mitä koko maailma siihen aikaan puhui. Mutta nyt kun taas neljän vuoden päästä näen sinut entistä kauniimpana ja suloisempana, en tiedä kuinka salaisin iloani ja tunteitani, jotka sinun palauksesi on virittänyt uuteen tuleen. HANNA. Oi Niilo, älkäämme puhuko niistä asioista!
Assessori ja Kalso tulevat ulos kuntahuoneesta. Kohta heidän jälessään tulevat sieltä myöskin Tuoppala, Lahti, Kinnas ynnä muita talonisäntiä. ASSESSORI. Itsepäiset tomppelit, joita ei saa mihinkään kääntymään! En ymmärrä missä kanttori viivyttelee. Olisiko hän katunut kauppaansa? Onneksi saimme kokouksen keskeytetyksi neljännestunniksi; jollei hän sitä ennen ole tullut, on vaivani taaskin turha.
Päivän Sana
Muut Etsivät