Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 21. kesäkuuta 2025
"Jumalan nimessä!" ajatteli Thorsen, samalla kun hän alkoi lukea alkurukousta. Mutta samalla kajahti korkea, voimakas ääni kautta kirkon: "Kirottu ole sinä, Andreas Thorsen!" Kanttori käännähti ja näki Lamik Rikkutin, joka seisoi tuoll' ylähällä saarnastuolissa ja tähysteli Thorsenia tuonne kuorihin alas vihaa puhkuvin kasvoin.
HANNA. Niilo, minä toivon että sinä kerran tulet tuntemaan mikä voima on naisen periaatteilla: mikä kannatus, jos ne ovat puolellasi, mikä ankara vastus, jos ne ovat tielläsi. KANTTORI. Sinä innostut, ethän vaan ymmärtänyt sanojani niin, kuin olisin sinusta epäillyt? Sinuun luotan niinkuin jumalan-sanaan. HANNA. Nyt puhut tyhmästi, hyvä Niilo.
»Mahtaneeko tuo tarvita muuta holhoojaa», virkahti kanttori hymyillen, »koskapa sillä näyttää, sormista päättäen, jo olevan laillinen holhooja.» Mikko katsoi niihin sormiin. »Kaa... En minä ole tiennytkään ... että tässä suoverin saa!» Tytöllä oli pari hopeaista sormusta sormessa. Valeekin vasta nyt ne huomasi ja setä loukostaan pani: »Jassoo!»
Kullastain minä lauleskelen mistä sitten muista? Eipä laula lintunenkaan lahonneista puista. Pikku Annin mietteet. Kanttori se selittelee Tarkoin taivaan tähdetkin; Maiksi niitä nimittelee, Auringoiks ja kuiksikin. Eiköhän ne vainen liene Autuaitten sieluja, Joita Luoja luokseen viene Nauttiin taivaan riemuja.
Saanko minä herroille tarjota samppanjaa? KANTTORI. No kun ehti ennen minua! PORMESTARI. Mutta taitaisi olla parasta, että menisimme johonkin toiseen huoneeseen, tämä kun oikeastaan on naisia varten. POMMERI. Niin, mennään vain. Onhan täällä huoneita. POMMERI ja PORMESTARI menevät vasempaan. Herra Hurmerinta! Saanko teiltä ryöstää muutaman minuutin? Pari minuuttia vain.
KANTTORI. Hyvästi, rouva Danell. Te puhuitte niin kauniisti, että minä ymmärsin kaikki. KANTTORI. Se oli minulla vielä kauniimmasti kirjoitettu, vaan minä en muistanut kaikkea. Terve mieheen! Joko sinä olet pois menossa? Tule nyt sisään, niin minä luen sen kirjoituksesi. KANTTORI. Minä en sitä enää tarvitsekaan.
Nuoren miehen hilpeitä kasvoja värvähytteli hiljainen liikutus; kanttori ojensi hänelle molemmat kätensä ja sanoi: "te parhaiten tiedätte, mikä tuon paikan arvo on!"
Mutta luuletko esimerkiksi, että jos Turholm vainaja ei olisi ollut harras suomenmielinen, hänen rouvansa kuitenkin olisi sellainen kuin tätisi nyt on? Onhan äitisi koti aivan umpiruotsalainen. HANNA. Aivan varmaan hän olisi kansallismielinen; hänellä on siksi hyvä ymmärrys ja sydän oikealla paikalla. KANTTORI. Sitä en suinkaan epäile.
Kuun ja tähtien valossa sanoivat he jäähyväiset toisillensa; silloin vasta vilpittömän vanhuksen mieleen juolahti kysyä nuoren vieraansa nimeä. "Nimeni on Amadeus", vastasi tämä, "ja minä olen hyvin usein takaisin tuleva." "Tehkää niin!" nauroi kanttori ja pudisti hänen kättänsä, "sitten saatte myös nähdä nuottikokoelmani, oikean aarreaitan, sen mä sanon!"
Mutta hänen piti jatkaa ja hän jatkoi. Silloin vilkaisi kanttori edesmenneiden jälkiä ja haukotteli. Hän olisi mielellään noussut, vaan miks'ei lähtenyt hra kirkkoherra? Luennon loppuun piti hänen istua kirkkoherran vieressä ja harjoitella äänetöntä laulua. Ja hra kirkkoherran rouva ja hra kanttorin rouva ne hikoilivat suuttumuksesta.
Päivän Sana
Muut Etsivät