Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 23. marraskuuta 2025
Tästä luolasta, johon olette minut kulettaneet, en minä mene kukistettuna enkä häväistynä; minä en mene tästä ollenkaan enää; minulla on rohkeutta, jota ette ole lukuun ottaneet: minä rohkenen kuolla; siellä ylhäällä on satamani, mutta sieltä on myöskin, kuolevan viimeisenä rukouksena, kunniani palaava kansani luo ja kohtaava sitä teillä, kodissa ja kirkoissa, kunnes se nousee kostamaan!
Mutta toinen osa: "Etsikäät sisällistä vapautta totuuden palveluksessa, niin vapauden ulkonaiset esteet raukeavat kuin poltetut nuorat", jatkoi apulainen. "Jospa koko kansani tätä tottelis! Vapaus on tarpeellinen määrä raitista ilmaa. Raitis ilma lisää voimia ja eloisuutta. Mutta totuus on raitista ilmaa hengenmaailmassa.
He eivät olisi mahdollisesti ansainneet kuolemaa lain mukaan ja tekojensa vuoksi. Ja Boëthiusta rakastin sangen suuresti. "Mutta he olivat tuhatkertaisesti pettureita. Pettureita ajatuksissaan, pettureita luottamustani, sydäntäni kohtaan. Olen pitänyt näitä roomalaisia parempina kuin kansani parhaita.
Mutta Elina ajatteli toisin. »Niin kauan kun vielä on kotimaa», sanoi hän, »en minä koskaan lähde vieraaseen maahan. Jos kerran minun kansani voi elää ja kuolla täällä, niin tottahan minäkin voin. Jää hyvästi: Jumala sinua varjelkoon!» Kaksi suurta kyyneltä valahti pitkin Miihkalin poskia. Hän otti Elinaa käsistä, suuteli niitä kiivaasti ja riensi pois. Torvet kaiuttivat lähdönmerkkiä.
Mut jos joku maatani uhkailee ja kansani aarteita ahnailee, väkivaltaa, sortoa käyttää niin luojalta lahjoja pyytelen polvillain, ett' ukkosen voimalla lauluni kauaksi kaikuis, ja vuoret järkkyis, järvet läikkyis, korven kuusetkin jo korvat saisi, nousis kilvoin noropetäjätkin, hongat merten laineen lailla huojuis, saisi soimaan luonnon myrskykannel soimaan hurjimpata huutoansa, ettei torkkuen kansani kuoloon suistu, ettei untelojoukkona hautaan mustaan peity, maahan martahana sorru ainiaaksi.
Suomeni, kansani, synnyinmaa!
"Minä aion vihittää itseni yhteen Katrin kanssa papin kautta sekä koko maailman nähden alttarin sekä Ionan saaren mustien kivien edessä!" sanoi tulinen nuorukainen. "Hän on minun nuoruuteni rakkaus, eikä ole olemassa yhtään kunnian ja uskonnon sidettä, jolla en tahtoisi kiinnittää itseäni häneen! Olen jo vähän kuulustellut kansani mielipiteitä.
Kun turmio, juopumus raastaa Mun kallihin kansani noin, Ja auhtomme täynnä on saastaa, Niin suo, että kauttasi voin Seurakunnassa puhtaana olla, Ja muilleki oppaaksi tulla, Kuin leimusi herttainen! Suo valjeta kansalle aamu, Ja henkesi kirkkahan vaan Niin loistaa, ett' viimeisen haamun Pois mailtamme karkottaa!
Voi sydäntuskat, ahjo kärsimysten, Kuink' oli kuumaks' sulle säädetty, Kansani kallis! Tulen, hävitysten Kautt' eipä hätäs kau'aks häädetty, Vaan, vaikka, uljas, sydänverelläsi Itselles ostit maasi armahan, Ja annoit alttarille elämäsi, Astuen nimettömään tuskahan,
Se tiedetään hyvin, että jokaisessa yhteiskunnassa minun kansani pysyi erinänsä muista kansakunnista ja on aina pysyvä mistään kärsimisestä huolimatta. Tämä olkoon sanottu pilkkaamisen suhteen; minulla on semmoinen usko muinaisilta ajoilta, jota sinunkin kansasi pyhät kirjoitukset yhä kunnioittavat.
Päivän Sana
Muut Etsivät