Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 28. kesäkuuta 2025
Tuo kulki Kalevan poika kuusikkoa kuulevata, lauloi laulua sydämen elokuisen illan alta: »Etsinen minä emoa, enpä tiedä, löytänenkö, mont' oli veljeä minulla, vieri maille vierahille, taatto kaatui kannaltansa, kuoli kuuluisa Kaleva, yksin yöpynen salohon, äidin ääntä kuulematta.»
Jaloilles, jalopeura! Ja juoksuun rohkeaan! Ja valvehille vallan Sä, hengen Herkules! Kuin Homero, sa laula! Lyö ain' kuin Akilles! Enemmän siipes auki Sa, kotka Pohjolan! Enemmän työhös pontta Sa, kansa Kalevan! Jo mainees kaukomaihin Sun satakieles vie, Ja tanterilla taiteen Ja tieteen kiistaat sie. Mut eespäin, yhä eespäin Omalla pohjallas! Ain' uudet aarteet ilmi Syvältä sielustas!
Vaan pian into nousee ja sydän lämpiää, ja sävel kasvaa, paisuu ja kaikuin helkähtää, ja ukon käyrä varsi se sorjaks kohoaa, ja silmist' ihmeenlainen välähdys tuikahtaa. Hän sankareista laulaa, uroista Kalevan, ja valon taistelusta pimeyttä vastahan, hän neiden surman laulaa, mit' äidin lempi on, ja pojan tuiretuisen kamalan kohtalon.
Kuitenkin joka sydämen kautta kulki tieto tumma, soi sävel alinomainen: »Emme liene eilisiä, liemme suurtakin sukua, kansoa valon väkevän, tuutimata vuostuhanten, oli meillä onni kerran, aika auringon sävelten, sukukilpi kirkkahampi, sukukannel kaikuvampi.» Astuivat alas urohot, nuo suuret Kalevan sulhot, neuvotonta neuvomahan, orpoa opettamahan.
Koittipa vihdoin Väinämön aika, Suomeni sankari-aika, tietojen, taitojen, taikojen aika, laulujen, urhojen aika, jolloin suur' oli Suomeni valta, laaja laulun ja soiton maa: Vienan päältä ja Valdain alta Suvannon suurten vetten taa. Jolloin Suomeni kansa sorja, ollut ei lännen, ei ounaan orja, jolloin Kalevan kalpa löi ja leimusi tietäjän taika.
Kun Ilmarinen oli Pohjolan emännälle takonut Sammon, lukitsi tämä sen Pohjolan kivimäkeen, mikä nähtävästi ei ollut mieleistä Kalevalan sankareille. Pohjolaiset vaurastuivat kyllä hyvin Sammon turvissa, mutta yleisempää hyötyä Sammosta ei ollut, päinvastoin Kalevan kansalle siitä oli haittaa.
Syntyköhön liitto laaja Kesken poikain Kalevan. Sit' ei myrskyt rajut kaada, Ei, vaan käymme voittohon. Liitä sormes' sormihini, Astu liittoon rinnalleni.
Kullervo Kalevan poika Läksi suorien sotahan, Pisti pillit pussihinsa, Soitti suolla mennessänsä, Kullervoitsi kankahalla, Patakoitteli palolla. Saatihin sana jälestä: "Maammosi kotona kuoli."
Soita meille soitot sorjat, soita sankarisuvusta, joka valvovi alati, torjuu tuhot tulemasta, varjelee Kalevan kentät." "Sano sananen, Marjatan poika. Tännekö pysähtyä pitäisi?" kyseli tuosta Päivän poika. Mutta synkäksi oli himmentynyt Marjatan pojan katse, kun hän Päivän pojalle lausui: "Ei ole tuolla Päivän pojan paikka, urosten itkusuiden seassa.
Juuri kaivaten maata moista lähteneet oli kulkemaan tuolta he Aasian alkukoista otava, aurinko oppainaan maata kaivaten, kussa senki luonto luontoa omaa ois, kussa Kalevan heimon henki korven honkien humussa sois.
Päivän Sana
Muut Etsivät