Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 27. kesäkuuta 2025
Vaikka outo olen, niin sydämestäni kaikille ihmisille onnea suon ja sen kaikkein enin naapurilleni!" sanoi ukko erittäin hyvällä tuulella. "Kiitoksia! Samaa teille!" vastasi mummo, ja kiiruhti kahvia noutamaan. Ukko seisoi ovipielessä, eikä mummo kiireissään muistanut käskeä häntä edes istumaan. Mummo toi kahvia ja vehnäleipää kanssa ja ukko vielä seisoi.
Eihän me kun oltiin talous-kahvisilla, sanoi Viija iloisena. Kyllä minä näin, vaan niistä saattaa tarttua, ole ulompana. Ja täällä on keitettynä oikeata kahvia, tule juomaan. Onkos niillä noilla istukastytöillä oikeata kahvia? Ei. Ne ovat köyhiä. Onkos niillä äitiä? Kuollut se on niiltäkin äiti, vaan on niillä isä. Antaako se niille kahvia?
Erinomaista! Hän johti puhetta konsistorissa ja venäjäksi. Se ei ole totta! Setä narraa! Setä ei nähnyt semmoista unta. Kuinka se setä keksii! Rovasti oli ilmaantunut oveen ja seisoi siinä hetkisen kasvot totisina ja silmät hajallaan muiden nauraessa. Tahdotko, että lähetän sinulle kahvia? kysyi ruustinna osaaottavasti. En, en tahdo, sanoi rovasti ja meni.
AINA. Mitä heidän pitäisi tietämän? ELLI. Vieläpä kysyt! Onko Taavi kotona? AINA. Arvattavasti. Mutta hän makaa vielä luhdissaan. On kai tanssinut itsensä väsyksiin Mähälässä. Tuleppas nyt kahvia juomaan, kiltti Elliseni! Sitte lähden viemään kupillisen äiti muorille. ELLI. Vie nyt vaan ensin äidilles ... kylläpä sitte jälestäpäin ehdimme.
Eikö se liene kamarissa. Uskaltaako sitä käydä katsomassa? No, kun menette hiljaa, niin ehkä se ei suutu. Hiljaa lähtivät tytöt hiipimään kamariin. Mökinmuori siellä parhaillaan joi kahvia ja Reeta oli pitkällään sängyssä. Lassi sanoi, että täällä on ulkomaan vieras, sanoi Viija. On se täällä vasussa, sanoi muori ja nosti vaatteen laitaa. Pikku lapsihan tuo on, sanoi Viija iloisena.
Nuohan olivat niitä aatteita, joita he olivat kirjasissaan lausuneet, mutta tämän miehen suussa ne kuitenkin tuntuivat uusilta. Onhan vähän omituista, että teillä on enemmän uskoa ja luottamusta kuin minulla, vaikka pitäisi olla päinvastoin. Ottakaapa kahvia vielä, kehoitti Kari. Se oli mainio se teidän kesällinen runonne, sitä Helsingissä kaikkialla luettiin ja ihailtiin.
Joiskohan maisteri kahvia? Ei nyt tällä kertaa, kiitoksia. Hän nousi lähteäkseen. Toisella kertaa taas. Minulla on pyydykset täällä puolessa. Mitkä pyydykset? Kalanpyydykset, hauinkoukut. Vai mitä pyydyksiä sinä luulit? Hän naurahti veitikkamaisesti. Iitu tuli hämilleen ja katsoi alas, että mitenkä hän taasen noin tyhmästi... Tauno ojensi kättä hyvästiksi.
Kun pöydästä noustua isännän kehoituksesta mentiin hänen suojaansa tupakoimaan ja kahvia juomaan, oli ilo ylimmillään. Kauppaneuvoksen rouva, joka pöyhistyi kanarialinnun lailla, kun se on oikein tyytyväinen, pyörähteli kuni kerä toisen herran luota taas toisen luo, jotka häntä taputtelivat ja suutelivat käsiä.
»Jokohan lie se Littilän Vatasen musta lehmä poikinut», puhui Liperin Kutsun-kylän Antti Ihalaisen emäntä Anna Liisa ikäänkuin itsekseen, leipiä uuniin pannessaan. Se asia oli hänelle juolahtanut mieleen ihan vain yht'äkkiä. »Johan se kuuluu poikineen», myönsi Sormusen Miina, joka oli sattunut vieraaksi tulemaan ja hörppi nyt kahvia.
Kihlaus kesti vuosikausia. Runeberg luki koko ajan ahkerasti, ja sanotaan, että hänen osaksi tuli kiittää morsiantaan tutkintojen hyvistä tuloksista, sillä Fredrika nousi klo 4 aamuisin ylös keittämään kahvia sulhaselleen, Runeberg oli, näet, halunnut kahvia näin varhain aamusella arvellen että se antaisi työlle nopeampaa vauhtia.
Päivän Sana
Muut Etsivät