United States or Uruguay ? Vote for the TOP Country of the Week !
Sua unten tähdistä siis suo mun kiittää; on meillä kahle toinen, kultainen, mi koskaan, koskaan ei katkee, joskaan en Sua löytäis joukost' ihmisten: on meillä mielikuvat, jotka riittää, kun tulee tunto kaiken-tyhjyyden. Soi, kello, kutsu kokoon kaikki kansa, jo yöhyt saapuu, ilta hämärtyy.
"Onhan se vain rasittava kahle, jonka Teidän kuninkaallinen Korkeutenne pitää mitä pikemmin viskaamaan pois päältänsä. Te olette sen velka-pää maallenne, ja alamaisillenne, kallihimpani ja rakkahimpani ruhtinaani!
Ei mikään saata teitä pidättää. Ei mikään kahle kestä teitä eikä mikään rautaportti ole kyllin luja teitä lukitsemaan. Neron salama asuu teissä. Jumalan myrsky kylkee teidän kantapäillänne.
Te nähkää, kuink' on käynyt hurjaks hepo siit' asti kuin te suitset saitte käteen, kun siltä puuttuu kahle kannuksien. O, Saksan Albert, joka orhin jätit, niin että villiks, vihaiseks se muuttui, vaikk' ois sun ollut sitä hillittävä, vanhurskas tähtein tuomio sun heimos ylitse tulkoon, ennen tuntematon ja selvä, että jälkeläises säikkyy!
Avioliitto ei ole enää heille kahle eikä se vieroita heitä vähimmässäkään määrässä suurista yhteiskunnallisista harrastuksista tai kuohuvasta ulkomaailman elämästä. Ainoastaan silloin, kuin äitiys täyttää naisen sielun uusilla tunteilla ja harrastuksilla, vetäytyy hän joksikin aikaa pois ulkomaailmasta.
Jo olet viikon vuottanunna, Kaiken kaunoisen ikäsi, Sinisillä silmilläsi, Metisellä mielelläsi. Vaan vielä sinun tapoan, Vielä istun vieressäsi, Vaikka minneki menisit, Kunneki kulekseleisit. Kova on kahle, rautakahle, Luja köysi, liinaköysi, Rakkaus sitäi kovempi, Lujempi siet syänten. Voi minua mies poloista, Kun nyt näen istumesi Tyhjänä tuvassa tässä, Asuntosi autiana.
Tapuli luhistui maan tasalle. Kaikki ympärillä pieneni ja litistyi. Hänestä itsestään tuntui kuin olisi ollut kahle jalassa. Eikö jo mennä, sanoi hän raukeasti. Niin, mennään vain ... johan olemme tämän nähneetkin... Ja laulellen alkoi ylioppilas panna luukkuja kiinni. Milloin te jo lähdette? kysyi Elli pois kulkiessa. Ei voinut pidättäytyä sitä kysymästä.
Jo riutuu ulapalla jää Ja laineen kahle irkoo, Taas tantereella nukkapää Jo kohta nurmi virkoo, Ja koivun urvut aukeaa Ja vihannaksi lehto saa Jo kevät tullut on! Taas taivaan alla kiurusen Soi ääni korkealla, Ja tuttavamme käkönen Taas kukkuu kankahalla, Ei malta pieni perhokaan Nyt uinailuaan jatkamaan Jo kevät tullut on! Siis mielen routa, murhe pois!
Kevät sydämen on arka, Siksi itkee Seidi=parka, Siit' on, herra, Kyyneleeni nää. Missä leimuu Pohjan liesi, Kuihtuu nyt, kuin hän, kentiesi Raukka morsian, Tänne kyynelkatse kääntyy, Anoo armastaan, mi nääntyy Täällä, yllään Kahle voittajan.»
Tuo säästäväisyyden kaava, joka oli vanginnut kuin kahle Erlandin luonnosta anteliasta ja nautinnonhaluista mieltä, nyt se oli poistettava, järjellä ja taitavasti tietysti. Ei kukaan saattaisi sanoa että heidän parantunut asemansa saattoi heitä mihinkään liiallisiin joutavuuksiin. Ensi kuukausina päästyään "Nornan" johtajaksi, ei Erland tehnytkään mitään muutoksia heidän ulkonaisessa elämässään.