Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 9. kesäkuuta 2025
Sinä täällä! HEISKANEN. Mikä riemu, mikä ääretön riemu! Istumaan käyös. Keitäs nämät? EERIKKI. Vai Aatu! No paljo olet sinäkin muuttunut. Vuosia onkin vierinyt, kun viimein tavattiin. HEISKANEN. Onkos siitä pitkä aika kun viimein kävit Suomessa? EERIKKI. Noin kymmenen vuotta, mutta silloin en tavannut Aatua. HEISKANEN. Ja tämä toinen tässä on Aholan nuori isäntä. EERIKKI. Vai niin.
Tuo on Guido Bonatti, tuo Asdente, min mieli nyt ois pikilankaan, nahkaan, mut joka myöhään täällä katuu. Kurjat nuo naiset nää myös, jotka jätti neulan ja värttinänsä tullen taitureiksi ja tehden pahaa yrtein ynnä kuvin. Nyt eespäin käyös, sillä Kainin tähti rajalla seisoo pallonpuoliskoiden jo merta koskettain Sevillan alla,
Koppoen maasta ne kohti Athenea, saalihintuojaa, 460 uljas Odysseus nosti ja palvoen näin sanan virkkoi: "Suostuos näihin, Athene, ne ottaos taivahisista ennen muita sa vastaan! Vaan nyt myös kera käyös Thrakian miesten luo, hevot kussa ja leiri on heillä!"
Jagellon lapsi, jalo lilja, käyös siis kanssain kärsimyksen kirkkauteen, kuin tähti yön mun tielläin ylennäyös, mut vieös viitaan iankaikkiseen; mink' yöhön eksyn, yöstä välkähtäyös, mink' etsin päivää, päily sydämeen, ma että erottaisin hyvän, pahan, en paatuis veljeäni vihaamahan. Rakastaa tahdon! Kuulun rakkaudelle kuin kukka auringolle aamunmaan.
Sanoi vanha Väinämöinen: "Käyös, korppi, kyyneleni alta selvien vesien! Annan sulle sulkaturkin." Eipä korppi saanutkana. Kuuli tuon sininen sotka, niin tuli sininen sotka. Sanoi vanha Väinämöinen: "Use'in, sininen sotka, suullasi sukelteleihet, ve'essä vilotteleihet: käypä, poimi kyyneleni alta selvien vesien! Saat sinä parahan palkan: annan sulle sulkaturkin."
Hymyillen virkki sitten: »Manfred olen, Costanza-keisarinnan pojanpoika; siks pyydän, takaisin kun palaat, käyös luo kauniin tyttärein, mi äidiks tuli Sisilian ja Aragonian maineen, ja kerro totuus, muut jos toisin haastaa. Kaks haavaa saatuani kuolettavaa, Hänelle itseni ma itkein uskoin, mi mielellänsä anteheksi antaa. Olivat synkät syntini.
Käyös ulkona use'in, käyös kuuta katsomassa, otavaista oppimassa, tähtiä tähyämässä! "Konsa oike'in otava, sarvet suorahan suvehen, pursto perin pohjasehen, silloin aikasi sinulla nousta luota nuoren sulhon, saa'a viereltä verevän, saa'a tulta tuhkasista, valkeata vakkasesta, tuli puikkohon puhua lienosti levittämättä.
Lausui kaunis Kultaruusu: »Eväät on emon panemat, itkut immen vierittämät.» Kysyi Karjalan jumala: »Mitä itket, miesten lempi?» Puikutti punainen Ruusu: »Osoa inehmon itken, koko kohtalon kovuutta.» Mursi Luoja leivänkyrsän, pani palasen kannikalle. »Siis kera pitoihin käyös!»
Jopa haukkui hallikoira, linnan lukki luskutteli pimeässä Pohjolassa, sangassa Sariolassa; hiisti ensin hiljemmältä, harviammalta murahti perän lyöen pientarehen, hännän maahan torkutellen. Sanoi Pohjolan isäntä: "Käyös, tyttö, katsomahan, mitä haukkui hallikoira, luppakorva luikutteli!"
Janne yössä rientelee, Vaan ei kotiansa mee, Saapuu ikkunaisen luokse, Sydän sykkää, hiki juoksee. Paikallansa seisahtaa, Silmät ympär' vilkkuaa, "Yön on huntu kaiken päällä, Kukaan ei mua nähne täällä!" "Pom, pom!" ruutuun noppasi, Joku samoin vastasi; Nainen valkohameessansa Suutelemaan "armastansa". "Sisään käyös, yksin oon, Juo ja nauti!
Päivän Sana
Muut Etsivät